Ei ääntä, joku on ottanut
kulkusilta äänen pois.
Muistan sinua vasten tuulta
ja kotiin päin
etsien
näen yötä
ja yössä keltaisen linnunjalan
joka liukastui
ja pitää taivasta varpaissaan.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure
perjantai 28. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniin runon löysit kauniiseen kuvaan ♥
VastaaPoistaSeijastiina, kiitos psta, sillä kuva on Tuuren, jolla on loistava kamerasilmä. Ja hän myös huomaa usein sellaisten kohteiden taiteellisuuden, jonka ohi moni kulkee. Linkitä hänet, niin et voi olla liittymättä lukijaksi, kun näet kuvansa.
VastaaPoistaKaunista - taas kerran. Sinua muuten kehutaan blogissani :-)
VastaaPoistaVirvatuli, jestas! Tulen heti...
VastaaPoistaOi miten tykkäänkään Mirkka Rekolan paljaista, voimakkaista, syvällisistä runoista..
VastaaPoistaTuuren yksinkertainen , vahva kuva sopii..
otin virtauksesta nimeni jatkoksi, ettei meitä kahta Hannea sekoiteta
Hanne, Tuuren kuva on kuin 'linnunjalka joka pitää taivasta varpaissaan'.
VastaaPoistaRekola on mahtava!
Kiva että otit nimeesi jatkoa, sillä ellei teillä olisi kuvia, en tietäisi, kumman kanssa keskustelen. Kun oli viime arvonta, kirjoitin teille omat sukunimijatkot listaani, muuten olisi mennyt sotkuksi.