tietääkseni että elän vielä,
toivoit sitä tai et.
Kuin naava kuusen rungossa
olen kiinni muistossasi, en enää sinussa,
kyllä minä tiedän!
Mutta kuusen ajatteleminen
tuo mieleen monta asiaa:
syvän viileän varjon, lähteen saniaisten suojassa,
mustikoiden mehun.
Kirjoita, kerro niistä,
kerro mitä lähteelle on tapahtunut,
kerro siitä, vastaa.
- Eeva Tikka -
Kuva Iines
On kaunis runo ,todella ♥
VastaaPoistaKuva on sopiva ,pidän kovasti.
Kiitos kun tulit uuteen blogiini lukijaksi, ja se suruvaippa se kiehtoo ♥
Seijastiina, tämä on elämäni ensimmäinen Eeva Tikan runo. Taidan lähteä kirjastoon. Iines on huippukuvaaja, vilseppa hänen blogiaan.
VastaaPoistaKiitos itsellesi! Sinussa on tarmoa ja kuka nyt suruvaippoja voisi vastustaa♥