kuin vesi kosketat yhtä aikaa kaikkialta
uniruumistani joka tulee todeksi
kun iholla täyttyy tieto:
sinua ei ole
sinua, ei koskaan,
minulle!
Kumahtaa virrassa kello.
Ainoa tie vie pois.
- Eeva Tikka -
Kalliomaalaus (Gummerus 1987)
kuva Tuure
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
OLET MINULLE ENEMMÄN KUIN MUISTO...
kuin vesi kosketat yhtä aikaa kaikkialta
uniruumistani joka tulee todeksi
kun iholla täyttyy tieto:
sinua ei ole
sinua, ei koskaan,
minulle!
Kumahtaa virrassa kello.
Ainoa tie vie pois.
- Eeva Tikka -
Kalliomaalaus (Gummerus 1987)
kuva Tuure
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Taas täällä on hieno runo.
VastaaPoistaSiinä on kaikki.
Marjatta
Marjatta, löysin Eeva Tikan Ailin blogin kautta ja tuotatin kirjastosta kaikki Tikan runokirjat. Jotkut näistä osuvat suoraan kohden.
VastaaPoistaVoi kuinka kaunista! Ja tuo kuva... Rakastan kuvia, joissa tie johtaa houkuttelevasti jonnekin...
VastaaPoistaAnki, sulla on runon tajua. Melkein aina mietin kauan ennen kuin päästän runon tänne. Tosin en aina...
VastaaPoistaNiin..tie, portaat, ovet, ikkunat, joissa luukut...
Pidän myös paljon tuosta kuvasta..
VastaaPoistase puhuu paljon...
Myös runo on kaunis, viehättää ja tuntuu tutulta..
Hanne, minä otaksun, että sinä tunnet Eeva Tikan runoutta...Tämä on...ei nyt Raakel Liehua, mutta jotain sinne päin.
VastaaPoistaTämä osui nyt ihon alle.
VastaaPoistaHengähdän hetken, huokaisen.
Ja toivon tämän menetyksemme keskellä löytäväni pian uuden tien.
Muistot saavat kulkea mukana. Aina.
Tämä hoiti. Kiitos.
Leena, tulin vielä kiittämään käynnistäsi ja sanoistasi Riihipirtillä. Sain hirmusti lohtua siitä, etten olekaan ihan pöhkö, kun olin ajatellut, että omat tuhkat voisivat päätyä samaan paikkaan...
VastaaPoistaUnski saa paikan keväällä, kun maa sulaa, kotamme viereltä. Kota on meille tärkeä paikka ja sinne piirtyy monia muistoja, joista haluan pitää kiinni.
VAin lemmikki Unski ei meille ollut. Joillakin on tuo ajatus, se satuttaa, ei surua voi väheksyä. Ihminen, joka koitti minua lohduttaa "vain lemmikki"-ajatuksella, ei ymmärrä miten rakas Unski oli.
Rapsutus Olgalle!
Nyt annan itkulleni hetkensä. Niitä tulee vielä pitkään.
Lapsen maailma on uskomaton. Tyttönen ei haluakaan unohtaa, vaan nähdä hänet kynttilän liekissä, taivaan tähdessä, kaikkialla lähellämme vielä.....
Tinttarus, ole hyvä vain ja halaus♥ (Tämä on elämäni eka virtuaalihalaus!)
VastaaPoistaKirkkoherra Voitto Viro kirjoitti kirjan Veljeni Toni ja se kertoo hänen koirastaan Tonista. Hän vakuutti, että koiralla on sielu ja minä uskon siihen täysin. Minä tiedän sen! Jos saat käsiisi Seboldin kirjan Oma taivas, tajuat, miksi haluan koirien taivaaseen. Eläin ei ole koskaan paha.
Lapsi turvaa kestämistään...Minäkin ajatteln aina, että isäni vilkuttaa minulle tähdeltä.
Empatiakyvyn puute on se, mikä tekee railon ihmisten välille. Toiset ovat intuitiivisia ja empaattisia ja toiset enempi vain kylmää järkeä.
Kun Olga lähtee, en päästä ketään suruni lähelle. En ketään. Lumimieskin seisoo sivussa ja katsoo vain, että selviän.
Ja sitten, ne valkoiset särkuneet sydämet siirrän hänen haudalleen. En ole olgan lähdettyä enää sama. Jos näit kuvan, jossa minä, Olga ja tyttäremem kääpiövillakoira Dina, niin siinä kuvassa olen täydellsien onnellinen: koirat, lumi, joulu, Meri kotona...Se oli tämän vuoden joulukorttimme, mutta minulle se tulee olemaan aina paljon, paljon enemmän.
Ihania Tikan runoja<3
VastaaPoistaAili, ehdottomasti!
VastaaPoista