Unelma, aivan. Ja tässä kohtaaamme kaksi lahjakasta: Rekolan ja Tuuren. Rekola vie minua kuin tulessa olisin ja Tuuren kuvat...hän todellakin tajuaa, mitä kuvata ja vielä osaa sen.
Hanne, mitä meillä olisi ilman luontoa. Ja vuodenaikoja! Luonto parantaa kaiken, lääkitsee surulliset, halaa yksinäiset, herättää kuivuneet vesillään...
Sade puhutteli minua tänä viikonloppuna. Seisautti sateeseen sydämeni ja kosketti. Luonto kertoo meille enemmän kuin ehdimme ymmärtää. Sieltä löytyy kaikkeus.Tunteiden ja tuntemusten, ajatusten koko kirjo!
Tinttarus, emme ehdi ymmärtää, emme huomaa pysähtyä. Pitäisi lapsen lailla pysähtyä ihmettelemään luonnon ihmeitä.
Minulla on tytär nimeltään Meri. Vosi olla myös Sade...
Asumme ihan luonnon keskellä ja minulla on etuoikeus saada pitää puutarhaa, jota nyt villiinnytän, joten sentään jotain ehdin. ekin koskettaa kun joulukuussa pukkaa villiintynyttä orvokkia pihalaattojen rakosista tai lumikko kulkee yli pihan.
Taas henkeäsalpaavaa Mirkka Rekolaa. On kuin seisoisin lumisateessa kasvot avoimina hiutaleiden kiinnittyä ja sulaa ihon lämmöstä tuhansiksi helliksi vesipisaroiksi. Voisko enempää vaatia hellyyttä, todellakin?
anja, jos sulla on seinäkalenteri, niin kirjoita tämä siihen tammikuun kohdalle tyhjään tilaan ja sit taas helmikuun. Niin minä teen. Tämä on niin täydellisen hellää.
Tinttarus, ai niinkö;-) Täällä Keski-Suomessa Meri on hiukan outo nimi ja usein saikin painottaa, että yhdellä eellä. Kauniita nimiä molemmat! Merin serkku on Mervi eli yhden kirjaimen ero siinäkin ja todennäköisesti serkuille tulee samat sukunimet, sillä toinen otti jo suvun harvinaisen nimen ja toinen on sitä tekemässä.
"Me kaikki seisomme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin." "We're all standing in the gutter, but some of us are looking at the stars."
Hei, minun nimeni on Leena Lumi ja pidän yllä olevasta Oscar Wilden sitaatista. Lause löysi minut Ruth Rendellin dekkarissa Veden lumo syrjäytyneen Fowlerin lausumana. Joskus sitä törmää johonkin sitaattiin, joka alkaa elää omaa elämäänsä alitajunnassasi. Minussa Fowlerin lause sytytti Valonkantajan, joka haluaa tarjota teille kirjataivaan tähtiä Kaikkien Aistien Juhlilla, itse elämällä, maustettuna. Kaikkia haluan ymmärtää, mutta kaikkia en voi miellyttää, joten tervetuloa seurassani viihtyjät! Pääasiassa kuitenkin haluan saada teidät lumoutumaan lukemiseen. "Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura" eli "Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta", totesi jo filosofi Seneca aikanaan. Vain taivas on kattona kun tarjoilen teille lukuelämyksiä - intohimolla!
Tätä runoa lukiessa tulee mieleen isot repalereunaiset lumihiutaleet, jotka kuin tanssien putoilevat verkalleen maata kohti.
VastaaPoistaTuuren kuva on hieno.
Unelma, aivan. Ja tässä kohtaaamme kaksi lahjakasta: Rekolan ja Tuuren. Rekola vie minua kuin tulessa olisin ja Tuuren kuvat...hän todellakin tajuaa, mitä kuvata ja vielä osaa sen.
VastaaPoistaLumi, tuuli , sade, ne koskettavat, halaavat meidät märäksi asti..
VastaaPoistasiksi luonto on niin terapoivaa, lohduttavaa..
Tuuren kuva on kaunis..
Hanne, mitä meillä olisi ilman luontoa. Ja vuodenaikoja! Luonto parantaa kaiken, lääkitsee surulliset, halaa yksinäiset, herättää kuivuneet vesillään...
VastaaPoistaTuure osaa. Sinä osaat.
...ja sinä!
VastaaPoistaHanne, kiitos. Riippuu tietysti lajista...
VastaaPoistaSade puhutteli minua tänä viikonloppuna. Seisautti sateeseen sydämeni ja kosketti.
VastaaPoistaLuonto kertoo meille enemmän kuin ehdimme ymmärtää. Sieltä löytyy kaikkeus.Tunteiden ja tuntemusten, ajatusten koko kirjo!
Tinttarus, emme ehdi ymmärtää, emme huomaa pysähtyä. Pitäisi lapsen lailla pysähtyä ihmettelemään luonnon ihmeitä.
VastaaPoistaMinulla on tytär nimeltään Meri. Vosi olla myös Sade...
Asumme ihan luonnon keskellä ja minulla on etuoikeus saada pitää puutarhaa, jota nyt villiinnytän, joten sentään jotain ehdin. ekin koskettaa kun joulukuussa pukkaa villiintynyttä orvokkia pihalaattojen rakosista tai lumikko kulkee yli pihan.
Taas henkeäsalpaavaa Mirkka Rekolaa. On kuin seisoisin lumisateessa kasvot avoimina hiutaleiden kiinnittyä ja sulaa ihon lämmöstä tuhansiksi helliksi vesipisaroiksi. Voisko enempää vaatia hellyyttä, todellakin?
VastaaPoistaanja, jos sulla on seinäkalenteri, niin kirjoita tämä siihen tammikuun kohdalle tyhjään tilaan ja sit taas helmikuun. Niin minä teen. Tämä on niin täydellisen hellää.
VastaaPoistaRuno on kaunis ♥
VastaaPoistaTässä lumihiutaleita ,kun kysysit blogissani :
falling snow flakes + blogger
Ota koodi, kopioi/gadget/Javascript
Seijastiina, eikö vain.
VastaaPoistaVoi, osaan kopioida, mutta sen jälkeen en mitään muuta. Kysyn Supportilta, ymmärtääkö hän. Kiitos!
Sinun blogisi on hyvin kaunis visuaalisesti.
:) kuriositeettina vielä....siellä Meri, meillä Meeri :)
VastaaPoistaTinttarus, ai niinkö;-) Täällä Keski-Suomessa Meri on hiukan outo nimi ja usein saikin painottaa, että yhdellä eellä. Kauniita nimiä molemmat! Merin serkku on Mervi eli yhden kirjaimen ero siinäkin ja todennäköisesti serkuille tulee samat sukunimet, sillä toinen otti jo suvun harvinaisen nimen ja toinen on sitä tekemässä.
VastaaPoista