skip to main |
skip to sidebar
Kaikille punaisille kukille sanon hyvästi
pääskyseni väläyttää mustaa sirppiä.
Ruusut ovat tarttuneet ranteisiini
kuin luonnon suudelmat,
kuunsini luomillani tuotan kyyneleitä kuin lehti kastetta.
Sanon hyvästi.
Yä on vielä musta intohimoa varten,
kuin kukka meden, se kätkee lemmen.
Sanon hyvästi punaisille kukille
kannan mustaa sirppiä, taivaallani on tyhjä kuu,
ranteissani ruusut kuin lemmensuudelmat,
viimeiset kahleet.
Kuunsini luomillani sanon hyvästi.
- Helvi Hämäläinen -
Suviyön hymyilyä (Otava 1988, toimittanut Salme Saure)
kuva Pinterest
Ennen sammumistaan liekki leimahtaa,
ennen kuolemaansa joutsen joikuu.
Lienen liekki, joutsenlintu lien,
kuolo, sammuminen mua vartoo.
Salat syvimmät ma hautaan vien,
jollen joutsenlauluani laulaa saa.
Kohoo korkealle liekki sydämen.
Laula, joutsen viime laulus laula!
Vasta silloin, kaula ylpeä, taivu,
hehkurinta, aallon helmaan vaivu.
- Aino Kallas -
Runoilijaimme ääni (WSOY 1946)
Jos tämä katoaisi?
Olisitko unta vailla,
ellen lehmuksen latvan lailla
enää kuiskuttaisi,
ellen vierellä valvoisi
ja herkimmillä sanoillani
käsivarsiasi, rintojasi
- kaikkea sinussa palvoisi,
ellen ympäröisi sinua
ja kannustaisi kukoistamaan
kuin kesäistä puutarhaa - tulvillaan
tähtianista, melissaa?
- Rainer Maria Rilke -
Tahto tahtojen (Like 2004, suomennos Eve Rehn)
Älä sano! Ei sydän ollut petollinen,
vaikka poissaolo näytti haalistavan liekkiä.
Yhtä helposti kai voisin erota itsestäni
kuin sielustani joka asuu rinnassani.
Se on rakkauteni koti. Jos harhailin,
niin matkalaisen tavoin palaan
sovittuun aikaan, en muutu poissa ollessa,
ja siten paluu pesee pois tahrani.
Älä luule, vaikka luonteessani
kaikki heikkoudet piirittävät himoja,
että se turmeltuisi niin luonnottomaksi,
hylkäisi ylimmän hyväsi ei minkään tähden.
En pidä minään tätä laajaa maailmaa,
vain sinua, ruusuni, kaikkeni on sinussa.
- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)
Savunharmaa yö
ja sinä siinä.
Jossain helähti:
meissä helähti
yhtaikaa
särkyvä siipi,
sen kipu.
- Viljo Kajava -
Suviyön hymyilyä (Otava 1988, toimittanut Salme Saure)
Älä tule suudellen
älä hyväillen
käsin, huulin äläkä kuiskailuin:
tule suhisevin siivin
nokan kärjellä kosketa minuun meri
ja polje märin räpyläjaloin
keinuvat aallot
suonpehmeään syliin.
- D.H.Lawrence -
Kuu kultainen terälehti (Otava 2008, suomennos Pertti Nieminen)
kuva Pinterest
Yksinäisyys on uskaltamista,
ja yö tulee kaikkialla vastaan
kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat.
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessäni laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Niin nähdään
liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
maailmasta poistuttuaan voi jättää.
- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Mauri Leivo
Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.
Anna minulle tämä päivä.
Tai
jos se on hyvin harmaa
ota se pois. Anna tilalle
tähtikirkas yö.
- Lassi Nummi -
kuva Pinterest
Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin,
nousta pintaan henkeä haukkoen,
uida ohitse hopeaisten tyrnipensaiden,
ohittaa haahkan kevyt hyväily,
sukeltaa uudestaan syvemmälle, syvemmälle,
meren mustaan, märkään syliin,
nousta ylös juuri ennen hukkumista ja
sitten vain kellua tiiran huudon kannattelemana.
- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen
Teit matkaa
Bysanttiin
ja saavuit kyliin
joissa sielu revittiin:
tähtisikermä öisin
silmäsi, korallia, tummaa
helmiäistä, simpukkalaivaan
laskeva taivaan tuli
olit yksin, kallis viittasi
suli aurinkoon
olit kaksinkertaisesti yksin
alaston, köyhä
ikonien morsian, jumalanhuora
hiekkapukuinen kuvienluoja
rakkauden orja
valoit rintojesi maidon
salaa uuteen maahan:
palvottu
sinun poikasi
eivät tunne sinua.
- Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri - Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Pinterest
Ensimmäinen festivaaliyhdyntä ja myös
ensimmäinen aviorikos. Hän huokaa,
hän avaa haaransa, hän tahtoisi ulos.
Jäät muuttuvat mustiksi ja painuvat pohjaan.
Nukun pitkään mutta kun herään, tunnen
etten ole nukkunut lainkaan. Näet jotakin
peilikuvan takana, ja varjo lankeaa
maiseman keskelle. Tuntuuko se sinusta
tutulta, minusta se on todella omituista.
Järkytys kun ymmärrän millainen olen,
kun ymmärrän että hyväksyn sen millainen
olen. Erilleen kasvaminen, yksi yhdessä
kasvamisen muoto. Viisi vuotta terapiaa,
ja kun hän astuu viimeisen käynnin jälkeen
kadulle, hän ajattelee caffe lattea. Minut
tapetaan, eikä minua enää tarvitse tappaa.
- Harry Salmenniemi -
Kivirivit (Otava 2013)
kuva Pinterest
kävelin suoraan silmiesi ansaan
ja näin saman minkä sinäkin
kaikki uhkakuvat poistuivat
ja tilalle tuli auringossa
kylpevä purjelaiva
joka on juuri saapumassa satamaan
perille on ollut pitkä matka
- Leena Yliportimo -
Small Talkia Rakkaudesta (2015)
kuva Teemu Rytsy
Suuri syli avautuu ja sulkeutuu,
kaivan käytävää Persefoneen kotiin
etsin lopullista tietä.
Sanoin: helvettiin, manalaan.
Sanon: rintojen ja kivesten kautta,
niin kuin koko ihmissuku.
Pää notkuu punaisessa sylissä,
onnesta juomat jalostuvat:
kuka poimii, kuka korjaa historian sadon?
Marjat huumaavat kuin veri joka syöksyy
päähän ja panee liikkeeseen
lantion, jalat, jumalaiset kädet -
mutta miksi luolan valtias kaivaa kaiken
aarteena maahan, miksi valvon yösilmin,
nousen seuraavana kesänä.
-Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri - Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Marc Chagall
Hän näkymätön, hän palanut, hän ilman veli
hän hävinnyt tulen polttamin siivin
hän tulen, ilman, veden ja maan oma
hän sisar, raiskattu ja läpinäkyvä
elää vierelläsi
kun sinä, liikkumaton, laupias
teet merkintöjä linnan odotushuoneissa.
- Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011
Ellei minua ole luotu rakastamaan,
miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien
keskellä?
Ellei ole luotu rakastamaan, miksi
keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on
tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain
lähettää toivonsa merelle,
jonka äärtä se ei edes tunne?
- Rabindranath Tagore -
Toiselle rannalle (Kirjapaja 2009, suomennos Hannele Pohjanmies)
kuva Hannele Salmela
Suojaton sydän kylmeni,
mutta kevein askelin lähdin.
Vasemman käden hansikkaan
vedin oikeaan käteeni.
Portaita näytti riittävän,
vaikka tiesin: kolmehan niitä!
Syksy kuiskaili vaahteroissa:
"Tule, kuole kanssani!
Minut petti julma kohtaloni,
synkkämielinen, oikukas."
"Niin minutkin, rakas ystävä!
Kuolen kanssasi."
Laulu viimeisestä kohtaamisesta.
Käännyin katsomaan pimeää taloa.
Vain makuuhuoneesta kajasti
kylmäkiskoinen kynttilänvalo.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
Kuka sanoi
etteivät haaveet käy toteen?
Kuka sanoi,
ettei satuihin pidä uskoa?
Kuka sanoi
ettei enkeleitä ole?
Se, joka niin sanoi
oli täydellinen hölmö,
tai se raukka
ei ollut koskaan rakastanut.
Sinä olet
toteen käynyt haaveeni,
suloisin satuni,
iso ihana enkelini.
- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle rakkaudesta (Minerva 2008)
Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin
loista hämärään.
Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää.
Me loistamme, kun toinen
meidät sytyttää.
- Anna-Mari Kaskinen -
Kynttilän lämpöä (Kirjapaja)
Siellä jää on säihkyvää, soivaa, kirkot valkeat,
siellä rakkaan poikani ruiskukansiniset silmät.
Ikivanhan kaupungin yllä Venäjän timanttiyö,
ja taivaalla sirppi villihunajaa keltaisempi.
Joen takaa pellolta lentää kuivaa lunta,
ihmiset, enkelit iloissaan Herran syntymästä,
vieraskamari siivottu, ikonilampuissa tuli,
pyhä kirja avoinna tammipöydällä.
Siellä muisti, niin kitsas ja ankara nykyisin,
avasi tornihuoneensa syvään kumartaen,
mutta en astunut sisään, löin kiinni kauhean oven...
ja kaupungin täytti joulun iloinen soitto.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Hanne
En tahdo enää elää aikana,
joka surmaa nuoruuden
ja tekee alhaisimman kunniaksi:
tappaa.
Mutta sammalen hiipiessä kasvojani pitkin
tahdon muistuttaa siitä,
miksi taistelimme:
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.
- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 2003, toimittanut Ritva Haavikko)
Pimeys kaatuu
kiinni horisonttiin kuin
käärepaperi.
Tähdet ja kuu tulevat
koristamaan matkaani.
*****
Pimeää vyöryy
taivaan täydeltä alas.
Maa kimaltelee
kevyen ensilumen
kosketuksen hurmassa.
*****
Ympäri saarta
kiertävä kaislikko on
tiheä aita
jonka seassa tuhat
tietä kuljettaa kotiin.
*****
Valkoinen ilma
värähtää kun valuvat
värit valtaavat
meren pinnan ja hetken
taivas ja maa on yksi.
- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)
Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä.
- Kyllikki Villa -
Ympäri saarta
kiertävä kaislikko on
tiheä aita
jonka seassa tuhat
tietä kuljettaa kotiin.
*****
Vaalean pilven
takaa musta marraskuu
kurkistaa maahan.
Taivas sulkee kaihtimet
kuin kääntäisi kylkeä.
*****
Tulet kuin valo
yhtä aikaa joutsenten
kanssa luokseni.
Tarjoan illallisen
sulaa merta lasissani.
- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)
Yksinäisyys on uskaltamista,
ja yö tulee kaikkialla vastaan
kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat:
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessä laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Näin nähdään
liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
maailmasta poistuttuaan voi jättää.
- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Hanne
Lähteet yhtyvät jokeen
Joet yhtyvät valtamereen
Taivaan tuulet sekoittuvat ikuisesti
tunteeseen suloiseen:
Mikään maailmassa ei ole yksin
Kaikki yhtyvät jumalaisesti toisiinsa -
Miksen minä sinuun?
Näe vuorten suutelevan taivaan korkeutta
Ja aaltojen syleilevän toisiaan
Sisarkukka anteeksi ei saisi
veljeään jos halveksisi se:
Ja auringonvalo maata syleilee
Ja kuunsäteet merta suutelevat -
Mitä kaikista näistä suudelmista,
Minua ellet sinä suutele?
- Percy Shelley -
tulkinnut Leena Lumi
Kuulaassa ilmassa sellainen tuoksu
kuin joku olisi sanonut "älä unohda minua
koskaan, älä odota kirjeitä"
ja kurkien vapautuneet huudot,
lähtemisen sanomaton riemu, apeus.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Anne
Mitä on huomenna? Ehkä ei sinua.
Ehkä toisen syli ja uusi kosketus ja samantapainen tuska...
Minä lähden luotasi varmemmin kuin kukaan toinen.
Minä palaan takaisin kuin kappale sinun omaa tuskaasi.
Tulen luoksesi toisesta taivaasta uuden päätöksen tehneenä.
Tulen luoksesi toiselta tähdeltä katse entisellään.
Tulen luoksesi vanha kaipuuni uutena piirteiltään.
Tulen luoksesi omituisena, ilkeänä ja uskollisena
sinun sydämesi kaukaisen kotiaavikon villieläimen askelin.
Sinä taistelit minua vastaan rajusti ja voimattomasti
niin kuin ihminen taistelee vain kohtaloaan, onneaan
ja tähteään vastaan.
Minä hymyilen ja kiedon silkkilankoja sormeni ympäri
ja sinun kohtalosi pienen kerän minä kätken
leninkini poimuun.
- Edith Södergran -
Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (Otava 1994, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Pinterest, Anne Julie Audry
Panen sanani pimeän alasimelle
ja lyön päälle tähdellä
kovalla kuin sinun silmäsi, kauneus.
Tällä iskulla leimahtavat linnut unestaan.
Pudota varjosi niin minä pudotan omani.
Selkeyden taivasalla häviää sana
käsittämättömiin
niin kuin pilvi puuhun
tai rakkaus sinuun kadonnut.
- Bo Carpelan -
Elämä jota elät - Valitut runot 1946-1983 (Otava 1983, suomennos Tuomas Anhava)
kuva RunoTalo
Hanhet lentävät
pois pohjoisen kylmästä.
Tietävätkö ne
mitä kohti suuntaavat
noin määrätietoisesti?
- Eija Aromaa -
Kallio. Tankoja (ntamo 2013)
kuva Pekka Mäkinen
Hengitä sisko!
Puhalla pimeyttä pois,
katso miten se
liikahtaa ja loittonee
harmaan eri sävyissä.
Hengitä sisko!
Vedä valoa sisään
ja se valloittaa
sinut säihkymään sätein
kauniina ja kirkkaana!
- Eija Aromaa -
Kallio (ntamo)
kuva Pekka Mäkinen
Miksi vanhoilla miehillä on vuotavat silmät?
Miksi vanhat miehet haisevat ammoniakilta?
Miksi vanhat miehet eivät ryhdistäydy?
Miksi vanhat miehet eivät muista lastensa syntymäpäiviä?
Miksi vanhat miehet unohtavat kaiken minkä ovat unohtaneet?
Miksi vanhojen miesten virtsasuihku jakautuu kahtia?
Miksi vanhat miehet uskovat yhä olevansa viehätysvoimaisia?
Miksi vanhat miehet ripottelevat tuhkaa päälleen?
Mikä vetää vanhoja miehiä hautausmaille?
Miksi vanhat miehet itkevät kun lapsenlapset tulevat kylään?
Miksi vanhat miehet tulevat onnellisiksi ilman syytä?
Miksi vanhat miehet pitävät kiinni siitä ettei Jumalaa ole?
Miksi vanhat miehet pysähtyvät jokaisen näyteikkunan luo?
Miksi vanhat miehet rakastavat elokuvia toisesta maailmansodasta?
Miksi vanhat miehet eivät nuku?
Miksi vanhojen miesten kädet tärisevät?
Miksi vanhat miehet saavat raivokohtauksia ilman syytä?
Miksi vanhat miehet eivät sano mitään?
Miksi vanhat miehet puhuvat niin ettei kukaan jaksa kuunnella?
Miksi vanhat miehet yskivät kesken konsertin?
Miksi vanhat miehet eivät lopeta tupakointia?
Miksi vanhoja miehiä ei pidetä sisällä niin kuin vanhuksia?
- Claes Andersson -
suomennos Jyrki Kiiskinen
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Kun uskot unelmiisi,alat kasvaa niitä kohti (Tommy Hellsten, Minerva 2014)
Sinä odotit minua. Oven takaa kuulin tohveliaskeleet.
Älä tuo mitään, sanoit joka kerta.
Silti odotit kuin pikkutyttö mitä laukusta paljastuu.
Kahvin kanssa Koskikartanon munkkirinkeli. Iso, pehmeä ja sokerinen.
Pöytä aina kauniisti katettu. Servetit kissatelineessä.
Kerrottiin tärkeät asiat. Huomasin sinun taas laihtuneen.
Sängyssä luettiin Annan juorupalstaa ja puhuttiin miehistä.
Siitä kuka on komein tai paras puhumaan. Koskaan ei oltu samaa mieltä.
Sinä pidit sliipatuista, joilla oli solmio tai ainakin tukka hyvin leikattu.
Minä toin tullessani ruokahalua. Salaatissa fetaa, kalamata-oliiveja ja kapriksia.
Kasvisruokaa, luumupiirakkaa. Sinä annoit ohjeet, minä pilkoin.
Kun kaikki oli valmista otettiin valokuva. Sinun silmissäsi kimalsi.
Kerran käveltiin tekolammen ympäri. Huilata piti monta kertaa.
Siitä oli paljon aikaa mutta siitä puhuttiin, koska se oli matkana tärkeä.
Viimeisenä kesänä päästiin enää pihalle asti. Pihakeinusta näki naakkapuun.
Illalla piti katsoa ainakin Terapiassa. Siinä oli Gabriel Byrne.
Mies oiva pirunrooliin. Eikä terapeuttinakaan huono.
Nukkahdit usein ja minä katselin sinua. Herätin suukolla ettei niskasi tullut kipeäksi.
Viiniä juotiin korkeista laseista alustoilla. Renkaita ei saanut perintöpöytään tulla.
Jos oli aihetta juhlaan, otettiin suklaatakin.
Pieniä palasia viinin kera. Pieniä murusia yöpaidan helmassa.
Soittimen nimi oli Maapähkinä. Se oli juuri sen muotoinen.
Koskaan en unohtanut tuoda levyjä. Ne olivat pinossa pöydänkulmalla.
Pidettiin levyraatia. Kumpikaan ei halunnut olla Pirkko Liinamaa.
Jos meillä oli rahaa, mentiin varmuudella Vapaavalintaan.
Kauppaan kadun toisella puolella. Tein siitä tarinan ensimmäisenä vuonna.
Pitkiä puseroita puoleen hintaan. Joulukuusi koristeilla seitsemän euroa.
Kun olit jo hyvin heikko, päätit ostaa vedenvärisen sohvan.
Minä ostin kynttilät samaa sävyä. Sovittiin sohvaperunabileet.
Sinä taistelit urheasti mutta hävisit. Minä jäin yksin sohvalle istumaan.
- Katriina Rantanen -
kuva Glenn Brady, Unessa, Pinterest
Pimeydessä tämä hymy,
valossa tämä sinnikäs kaipaus,
kasvot uponneina pionin
kylmään kasteeseen,
maan puoleen painuneiden silmien surun alla
kuin ilmavirta, öinen syysmyrsky,
lyhyen elämän
laulu ja huimaus.
- Bo Carpelan -
Yötä vasten (Otava 2013, suomennos Kaj Westerberg)
kuva Tuija
Tahdon pian ojentua lepotilalleni,
pienet hengettäret peittävät minut valkoisin hunnuin
ja sirottavat punaisia ruusuja paareilleni.
Kuolen - sillä olen liian onnellinen.
Autuudesta vielä puren käärinliinojani.
Jalkani kouristuvat autuudesta valkoisissa kengissäni,
ja kun sydämeni pysähtyy - nukkuu se hekumaan.
Vietäköön paarini torille -
tässä lepää maan autuus.
- Edith Södergran -
suomennos Uuno Kailas
Edith. Runoilijan elämä ja myytti (Kampen om Edith. Biografi och myt om Edith Södergran, Schildts&Södederströms 2014, suomennos Jaana Nikula)
En näe sinua
Olen
tällä puolen
keskellä vaaleanpunaisten ruusujen
konvehtien
lähettämättömien korttien
Toivotuksia,
valoa -
Hitaasti
pimeän terälehdet
sulkeutuvat
- Heidi Liehu -
Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY 2011)
Maa vieras on ja kylmä kevät sen.
Natalia,
sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa.
Jo tuoksuu yössä aistit huumaten
akaasia.
Taas kerro mulle maasta nuoruutes,
Natalia.
Sua kuuntelen,
ja tunnen veres virran lämpöisen,
kun hehkuun jähmettyneen sydämes
saa Ukraina.
Vaan silmäis sinen viha tummentaa,
Natalia,
kun muistat taas:
on vieras hävittänyt armaan maas.
Vain koirat raunioita samoaa.
Oi Ukraina!
Maa vieras on ja vieras kansa sen.
Natalia,
sua tunne en.
Jaan osas vain ja sellin kivisen,
ja unes:kerran tuoksuu sullekin
akaasia.
Niin vitkaan siirtyy varjo ristikon.
Natalia,
oi kuuletko:
soi yössä rakentajain laulut jo.
He palaavat, ja silloin vapaa on
taas Ukraina.
- Elvi Sinervo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
Ne valvovat valkein silmin,
ne kukkivat uudestaan,
vanhat omenapuut, jotka kaatuisivat
ilman toisiaan.
Vaikka luulin jo lopullisesti,
että minun on lähdettävä,
tämä äänetön lumous esti,
tämä hellyys hämmentävä.
Miten hauraaksi morsian käykään,
miten käyräksi sulhanen,
yhä viettävät häitään kuin hurmiossa
nuoren rakkauden.
Taas on kestetty lumi ja viima,
taas on takana talvinen retki,
on vain valkea öinen kiima,
tämä jumalten syntymähetki.
Minä taivutan ylpeän pääni,
jään sinua odottamaan,
sillä niin kuin puut, jotka puhkeavat
aina uudestaan
minä tajuan rakkautemme:
miten meidän on löydettävä
tämä kukkiva haurautemme,
tämä hellyys hämmentävä.
- Aulikki Oksanen -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
.JPG)
