Tahdon pian ojentua lepotilalleni,
pienet hengettäret peittävät minut valkoisin hunnuin
ja sirottavat punaisia ruusuja paareilleni.
Kuolen - sillä olen liian onnellinen.
Autuudesta vielä puren käärinliinojani.
Jalkani kouristuvat autuudesta valkoisissa kengissäni,
ja kun sydämeni pysähtyy - nukkuu se hekumaan.
Vietäköön paarini torille -
tässä lepää maan autuus.
- Edith Södergran -
kuva Helene Schjerfbeck (Kohtaamisia, WSOY 1982)
maanantai 25. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Södergran ja scherfbeck ovat kuin yksi yhteen.
VastaaPoistaTuure, olen samaa mieltä ja pidän kummastakin kovasti. Hyvä, että ymmärsin ostaa tämän Kohtaamisia kirjan.
VastaaPoista