kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.
Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...
Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.
Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu,
mihin voisin verrata osaani?
Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa hopeista lämpöä.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Anne Hämäläinen
Kun luin tätä, ensimmäisenä tunnistin, että olen ihan vähän aikaa sitten tämän lukenut. Sitten jatkoin eteenpäin ja ajattelin, olenko sittenkään...
VastaaPoistaNo, kaivoin runovihkoni esille ja siellä tämä sama runo, ja 90% varmuudella Marja-Leena Mikkolan suomentamana, mutta hieman toisin. Hän on luultavasti uudelleensuomentanut jo aiemmin kääntämiään runoja tähän Fontankan taloon.
Laitan tähän sinulle tämän toisen suomennoksen, jos kiinnostaa vertailla.(ja päätä itse julkaisetko tätä pitkää kommenttia)
Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäivää -
näethän että timanttitalvemme,
se ensimmäinen, on palannut.
Tsaarin tallien alta nousee huurua,
Moika on uponnut pimeään.
Joku tahallaan himmensi kuunvalon
enkä erota minne kuljemme.
Tsaarin hauta tuolla, pojanpojan täällä,
niiden väliin on eksynyt villi puisto,
ja lyhdyt, kuin vankilahoureesta nousseet,
luovat hautajaisvalaistuksen.
Mars-kentällä jäiset uhkaavat vuoret,
Joutsenkanavan kristalli kimmeltää...
Kenen osaa voi verrata omaani,
kun sydämessä on riemu ja kauhu?
Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde synnyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa lämmintä hopeaa.
Sanna, pitkä vastaus sinulle Birgitan alapuolella;-)
PoistaNämä Ahmatovan runot ovat niin kauniita.
VastaaPoistaBirgitta, hengästyttäviä!
Poista♥
Sanna, kiitos, tämä on kiinnostavaa. Olenhan verrannut Even Rilke-runojen käännöksiä muiden tekemiin.
VastaaPoistaMinusta etenkin toinen ja kolmas säkeistö ovat saaneet uudesta tulkinnasta lisäarvoa.
Jos nyt Valituista runoista otetaan uusintapainos, mitä toivomme, olisi mieluisaa saada suomentaja uudelleen tulkitsemaan runoja. Tai, jos hän olisi huiman rohkea, saisimme jotkut runot kahdella tulkinnalla.
Vaikka Pahan kukat on raju, niin rrrrrakastan, miten Nylén on tulkinnut, ei suomentanut Baudelairea. Marja-Leena Mikkola on lahjakas suomentaja, mutta ehkä hänkin elää runonsa uudelleen, jolloin pääsemme aivan uusiin sfääreihin. Tietysti on aivan makukysymys, kummasta pitää enemmän. Minä kallistun nyt uuden tulkinnan puoleen, sillä en halua tietää 'minne mahdamme mennäkään' ja haluan myös 'puiston takkuisen'.
Onneksi molemmissa on lumen tomua...
Sanna, luit tämän runon myös kun tein arvion Anna Ahmatova Fontankan talossa kirjasta. Otin tämän runon siihenkin eli ilmeisesti koen tässä niin monia asioita: Mennyt maailma/Romanovit/Moika (Rasputin?)/Salattu rakkaus kuunkin pimettyä/ Kohtalon kellot/ Keisarihaudat (Jekaterinburgin surmanyö?/ Ihmeellinen rakastettu, jonka kanssa 'säde synnyttää eloon lumen tomun'/ timanttitalvemme eli lunta, lunta, lunta.../...ja Ahmatovan tietty rohkeus: 'Juhli kanssani..'
Oih, tahtoo saada Ahmatovan kaikki runot!!!
Kun oikein rakastaa jotain runoa, se sattuu sisältä niin ihanasti, että...tulee vain janoisemmaksi.
♥
Sinun innoittamana olen lukenut, pienen tauon jälkeen, Ahmatovaa omista vihkoista ja ehkä siksi tuo vanhempi versio oli tuoreemmassa muistissa.:)
PoistaMinäkin tykkään enemmän tämän uudemman toisesta ja kolmannesta säkeistöstä. Mutta vanhemmassa ensimmäinen säkeistö miellyttää minua enemmän.
Luulen, en nyt ihan satavarma ole, että venäläisessä runoudessa oli, ja ehkä nykyäänkin on, hyvin tärkeässä osassa rytmi ja äänteet, miten ne sopivat toisiinsa jne. Ja kun lukee nämä kaksi versiota ääneen, minusta tämä uudempi versio kyllä "soi" paremmin. Että siinä mielessä se saattaisi olla lähempänä alkuperäistä.
Lumen tomua sinulle...jos ei ilmassa, niiin runossa!
No kun just meinasis sanoa, että ekassa huomaa rytmieron. Ehkä tuo vanhempi toimii juuri ensimmäisessä säkeistössä paremmin, mutta selvästi Mikkola hakee tuossa säkeistössä uutta tempoa.
PoistaKiitos samoin sinulle! Voisit muuten vilkaista erään suomentajan kommentia Vajoamiseen Lumissa: En tiennytkään, että Tšukovskaja on kirjoittanut/toimittanut Ahmatovan päiväkirjat...Ymmärsinköhän oikein. Pitää lähteä googlettamaan.