torstai 1. marraskuuta 2012

KOLMAS JA VIIMEINEN

En halua pelkooni kohmettua,
     paras kutsua Bachin Chaconnea
          ja muuatta miestä sen mukana.

Ei hänestä tule puolisoa,
     mutta kahdeskymmenes vuosisata
          hämmentyy meistä kahdesta.

Satuin luulemaan häntä siksi,
     jolle salaisuus on lahjoitettu
          ja katkera kohtalo säädetty.

Yö on sumuinen, hän on myöhässä
     matkalla luokseni Fontankan taloon
          juomaan uuden vuoden viiniä.

Ja siitä loppiasillasta
     hän muistaa kynttilänvalon
          ja vaahteran ikkkunan takana,
               runoelmani kuolemanlennon...

Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
     ei rukousta, ei sormustaan --
          hän tuo minulle tuhon tullessaan.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Unelma

4 kommenttia:

  1. Ei tähän voi muuta sanoa kuin että please, lisää Ahmatovaa :) Niin kauniiin kauniiin kaunis runo. Ja mitä merkityksiä. Mitä tunnelmaa.

    VastaaPoista
  2. Kunpa se olisikin niin helppoa...niin tarjoaisin. Nyt odotamme, jos vaikka saataisiin uusi painos Valituista runoista.

    Eräs venäjää kuin kotikielenään osaava meilasi just mulle pari ja henki suorstaan pakahtui...

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Suorastaan yliluonnollisen täydelliset yhdessä!

      Poista