paras kutsua Bachin Chaconnea
ja muuatta miestä sen mukana.
Ei hänestä tule puolisoa,
mutta kahdeskymmenes vuosisata
hämmentyy meistä kahdesta.
Satuin luulemaan häntä siksi,
jolle salaisuus on lahjoitettu
ja katkera kohtalo säädetty.
Yö on sumuinen, hän on myöhässä
matkalla luokseni Fontankan taloon
juomaan uuden vuoden viiniä.
Ja siitä loppiasillasta
hän muistaa kynttilänvalon
ja vaahteran ikkkunan takana,
runoelmani kuolemanlennon...
Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
ei rukousta, ei sormustaan --
hän tuo minulle tuhon tullessaan.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Unelma
Ei tähän voi muuta sanoa kuin että please, lisää Ahmatovaa :) Niin kauniiin kauniiin kaunis runo. Ja mitä merkityksiä. Mitä tunnelmaa.
VastaaPoistaKunpa se olisikin niin helppoa...niin tarjoaisin. Nyt odotamme, jos vaikka saataisiin uusi painos Valituista runoista.
VastaaPoistaEräs venäjää kuin kotikielenään osaava meilasi just mulle pari ja henki suorstaan pakahtui...
Upea kuva ja runo!
VastaaPoistaSuorastaan yliluonnollisen täydelliset yhdessä!
Poista