Joka menee sen alle, nukkuu
hyvin sinistä unta koko syksyn,
ja hän on käsi tyynyn alla,
ja hän on käsi tyynyn alla,
ja hänen sydämensä kaikuva laakso.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure
torstai 1. maaliskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana kuva;DD
VastaaPoistaHieno Mirkka Rekolan runo.<3
Aili, tässä Tuuren kuvassa on jotain minulle erityistä. Pidän tästä niin kovasti!
VastaaPoistaMinulla on vaikka kuinka kuvattuna lehmsuten oksia, sillä meillä niitä kasvaa lehdossamme, mutta tämä taitaa olla pihlaja, sillä niitäkin harrastan ja tämmöisä kuvia olen niistä ottanut, vaan en yhtä hyviä kuin Tuuren.
Rekolan sanotaan kirjoittavan vaikeasti, mutta minusta se on harhaa, sillä näitä voi kukin tulkita sielunsa ja halunsa mukaan.
♥
Kauniita molemmat, sekä kuva että runo.
VastaaPoistaKiitos.
Eila, kiva, että pidit.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
♥
Oi miten ihanat, runo ja kuva! Pidän niin kovin Rekolasta. Kiitos Leeena, tämä sykäytti♥
VastaaPoistaItse luen runoja tunteella, joskus ymmärryskin pääsee mukaan. Tunne on kuitenkin tärkein ja Rekolan runoissa se on aina vahvasti mukana. Pidän kovasti Mirkka Rekolasta, hän on taitava ja aina jotenkin hyvin aito.
VastaaPoistaLeena, kiitos taas tästä.
Hannah, muistin tämän runon, kun kävin luonasi Lehmuskujalla!
VastaaPoistaOle hyvä ja mukavaa viikonloppua sinulle!
♥
Raili, ihmettelen aina, miten runoja voisi 'arvostella', eihän niitä tarvitse, sillä nehän vain elää ja kokee.
VastaaPoistaRekola on todella aina oma itsensä, aito itsensä.
Ole hyvä ja kaunista maaliskuun viikonloppua sinulle!
♥
Kuva ikäänkuin maagisesti vetäsi mukaan metsän syleilyyn...siniseen hetkeen, joka pian katoaa.
PoistaHetkeä seuraavaa jään odottamaan sillä tiedän sen saapuvan, sillä siinä hetkessä tahdon olla aina seuraavaan siniseen hetkeen...
Kiitos Leena, hyvin mielin toivotan sinulle
hyvää alkanutta viikkoa!
Sinen syli ja siinä jo raajatkin harottuvat kohden...viedäkseen siniseen hetkeen, siniseen uneen, jonnekin...
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Minulla on tuo kuutamourakka-mirkka, joka ilmestyi kun odotin kuopustani..kommentoin Sinua Humisevassa harjussakin, mutta ei tainnut kommentti tulla perille:)Ja kuvahan on aivan ihana
VastaaPoistaMustis, Mirkka on niin uniikki!
VastaaPoistaEi ole tullut kommenttia sinulta Humisevaan harjuun. Saan kaikki myös sähköpostilleni, eikä näkynyt. En ikinä poista muita kuin häirikköviestejä ja onneksi niitä on todella vähän.
Mukavaa naistenpäivää sinulle!