perjantai 16. maaliskuuta 2012

YKSI MINULLA VIELÄ OLISI: ETTÄ OLTAISIIN...

Yksi minulla vielä olisi:
että oltaisiin hiljaa paikallaan
          ja sataisi.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Birgitta

11 kommenttia:

  1. Kirjan nimikin on kuin olitte Kain kanssa sukulaissieluja.

    VastaaPoista
  2. Tämä kosketti jotain kohtaa ihon alla. Tuli tarve olla vain. Ihan hiljaa. Jotta kuulisi, josko jokin pieni helähtäisi. Ensimmäinen kevätpisara.
    Oi, oi, miten tykästyin tähän nyt.

    VastaaPoista
  3. Kaunista.
    Kai Nieminen ei ole minulle tuttu. Täytyypä painaa nimi mieleen.

    VastaaPoista
  4. Tinttarus...niin se ensimmäinen kevätsade, sitä minä ja puutarhani odotamme.

    VastaaPoista
  5. Unelma, usein lyhyestä virsi kaunis!

    Eilen tuli Kai Niemisen Valitut runot. En ole ehtinyt vielä sisäistää.

    VastaaPoista
  6. Onhan jälleen kerran runo ja kuva kuin yhtä! Tykkäsin.

    VastaaPoista
  7. Yhteen aikaan luin paljion kai niemistä.
    Tykkään.
    Kuten tämäkin suuri pieni vaikuttava ihana runo.
    Ja Birgitan kuva siopii niin hienosti tunnelmaan..
    Ihana kuva!

    VastaaPoista
  8. Hanne, minulle outo herra sikäli, että tätä ennen häneltä tunnen vain yhden runon.

    Arvaa tuliko polte löytää saderuno, kun näin tämän kuvan. Ihmettelen, miksi runoilijat eivät voi palvoa sadetta! Onneksi Kai tämän verran edes.

    VastaaPoista