olen omillani.
Tai ei: Kathleenin, Jessyen armoilla.
Tai runojen jotka joku toinen on kirjoittanut.
Kevätyö on astunut valorajansa yli.
Nyt tunti pimeyttä,
sitten taas valvotaan. Ehkä.
Eilisen joutsenet,
eilisen väkivaltainen sininen tuuli -
etsin itseäni tästä äkkiä tyyntyneestä mustasta.
Kuka minä olen?
Kuoleva nainen kuin epätoivoinen sävel
takertumassa laulajattaren kurkkuun.
Horjahtava kävelijä,
josta tukikäsi äkkiä irtautui,
päivä, rutiini, rakkauskin.
Kävelen hitaasti, haparoiden.
Itseeni, jonnekin.
***
Aamun joutsenet, tulevatko ne taas?
Se kolmaskin joka lipui itsekseen,
käänteli päätään, etsi.
Entä jos.
Yksinäisyys ilman kävelysauvaa.
Missä olet, rakkaani?
Oletko koskaan ollutkaan?
Suden hetki - ei, vaan joutsenen,
hitaasti lipuvan.
Olenko koskaan ollutkaan?
- Aila Meriluoto -
Kimeä metsä (WSOY 2002)
kuva Minttuli
Miten kaunis ja surumielinen runo, kiitos Leena ♥
VastaaPoista(myös linkityksestä)
Kaunista kevätaurinkoa sinne!
Minttuli, eikö olekin. Luin pitkästä aikaa Kimeää metsää ja sitten tämä jotenkin kolahti. Mikä tuuri, että silloin näin sun joutsenet.
VastaaPoistaKiitos ja kiitos sinulle♥
Kiitos samoin: Aurinkoa!
Todella kaunis ja koskettava runo!♥ Kiitos, Leena. :)
VastaaPoistaAnki, ole hyvä♥
VastaaPoistaHei Leena!
VastaaPoistaOikeastaan en pitänyt Kimeän metsän runoista---.
Mutta joutsen runo & kuva on kaunis ja levollinen.
Runoilija on jäänyt yksin, kysyen: "Missä olet, rakkaani? Oletko koskaan ollutkaan?
Suden hetki - ei, vaan joutsenen, hitaasti lipuvan. Olenko koskaan ollutkaan?"
Näistä pidän.<33
Oikein kaunista viikonloppua, sinulle IhaNainen.<333
Hei Aili!
VastaaPoistaMinulle taas juuri Kimeän metsän runot ovat olleet 'minun Meriluotoani'. Hirveän dramaattisia ja hyvä rytmi.
Runon 'Frances puhui' annoin painaa Viherpiha -lehteen kahden aukeaman puutarhakuvani päälle, jossa lempikukkiani iiriksiä:
"Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista.
Katselin käsivarsiani:
niissä oli iiriksensinisiä mustelmia.
Minun vanha silkinohut ihoni, siniset suonet kohollaan.
Miksei.
Minä kukin iiriksiä.
Helvetti, minähän kukin!"
Niin...on rauhoittavaa, kun suden hetki vaihtuu joutseneen, kauneuteen ja helpotukseen.
"Olenko koskaan ollutkaan?", on varmaan yksi osuvimpia kysymyksiä, mitä ihminen voi itselleen tehdä.
Kiitos samoin sinulle, Aili-Ihanainen♥