lauantai 31. joulukuuta 2011

UUDENVUODENAATTO

Pian haihtuu olevainen,
ohi kiitävät vuodet kuihtuneet,
tähdet - muka ikuiset - katsovat ilkkuen.

Henkemme ainoastaan
sitä peliä pystyy seuraamaan
tuntematta liikutusta, ivaa, tuskaakaan.

Sille 'ikuinen' ja 'ohimenevä'
on kaikki yhtä - samantekevää.
Mutta sydän puolustautuu
rakkaudesta hehkuen
ja antautuu - ruusu hentoinen,
on loppumaton kuolinhuuto sen
ja päättymätön rakkauden.

- Herman Hesse -
suomennos Eve Rehn

11 kommenttia:

  1. Kaunis runo ja siihen sopiva kuva!
    Hyvää uutta vuotta!
    Talvi tuli ja lumi sopivaan aikaan uuden vuoden kynnyksellä ♥

    VastaaPoista
  2. Minttuli, aika dramaattinen. vahva.

    Kiitos samoin!

    Täällä vain ohut valkea kerros lunta, mutta onneksi muutama aste pakkasta.

    VastaaPoista
  3. upea runo. Oikein upeaa tulevaa vuotta sinulle, valaiskoon tietäsi onnen tähdet!

    VastaaPoista
  4. Akiss, kuin oikein vahva viini, on tämä Hessen runo.

    Kiitos samoin sinulle tähdet mukaan luettuina!

    VastaaPoista
  5. Upea runo ja kuva!

    Oikein Valoisaa ja Antoisaa Uutta Vuotta sinulle, Leena-LumiNainen.<3

    VastaaPoista
  6. Aili, eikö vain ja pitkä jälkimaku.

    Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen & co!

    VastaaPoista
  7. Minäkin jäin lukemaan monta kertaa,
    tunnustelemaan...
    ja kuinka tuo kuva täydensi hessen sanoja!!

    ihanaa Uutta Vuotta ♥

    VastaaPoista
  8. Hanne, vaikuttava runo. Ja tuo minun onneton talven ruusuni sopi tähän niin hyvin.

    Kiitos samoin♥

    VastaaPoista
  9. ihana runo valinta. Hesse on myös suosikki listalla, yleensä vanhempi runous. Toivotan Onnea Alkaneelle vuodelle 2012

    VastaaPoista
  10. Voimakas ja puhutteleva runo. Pelottavaa ajatella millaisissa vesissä liikkuu ihminen, joka kykenee tällaista kirjoittamaan. Jotain sisimmäistä melankoliaa ja synnynnäistä surumielisyyttä siinä kaiketi vaaditaan...

    Kiitos kun jaoit tämän! Jäi mietintämyssy päähän :)

    VastaaPoista
  11. Maama, olen osin samaa mieltä. Toisaalta minua kiehtoo tietty vaikeus/melankolia/syvyys...ei pahuus. Tämän runon suomentaja Eve Rehn käänsi pääasiassa Rainer Maria Rilkeä. Lueppa vaikka Unelmia...

    Ole hyvä vain! Ehkä sinäkin perustat runoblogin;-)

    VastaaPoista