perjantai 9. joulukuuta 2011

JÄÄTYVÄ JÄRVI

Tänä yönä jäätyy järvi.
Vesi tuskin liikahtaa.
Kuun valkean paisteen alla
on kuolemanhiljaa maa.
Vain mykässä vartiossa
puut seisovat pimennossa,
puut pitkine varjoineen.
Ja kaukana koira haukkuu.
Se on hirveä koira, se haukkuu
sysimustaan pimeyteen.
- Tänä yönä jäätyy järvi.
Kuu pysähtynyt on.
Pidä kädestäni kiinni,
sinä Tajuamaton.

- Saima Harmaja -
Kootut runot (WSOY 1966)
kuva Birgitta
Lähettänyt klo

11 kommenttia:

  1. Unelma9. joulukuuta 2011 klo 18.35

    Hyvin ajankohtainen kaunis runo.
    Meilläkin järvi jäätyy ja kuunpimennyskin on tulossa huomenna.

    Saima Harmaja, aina sykähdyttää.

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi9. joulukuuta 2011 klo 19.02

    Unelma, minustakin tämä sopii juuri nyt. Tuntuu, että talvi tulee ensi yönä.

    Toivottavasti Saima piti koirista, vaikka tässä on 'hirveä' koira;-) Se on varmaan vain rytmillinen tyylikeino.

    VastaaPoista
  3. hanne virtauksesta9. joulukuuta 2011 klo 22.26

    Tunnelma on ihana tuossa runossa..
    jotain hassua...
    tuo hirveä koira...
    ja tajuamaton..

    VastaaPoista
  4. hanne virtauksesta9. joulukuuta 2011 klo 22.27

    Tuo Birgitan kuva sopii ihanasti runoon..
    Tykkään!

    VastaaPoista
  5. Leena Lumi9. joulukuuta 2011 klo 22.41

    Hanne, Birgitan kuva on kuin luotu tähän ja miten jännitävä väri.

    Tuo hirveä koira täytyy olla tempon ja sitten tunnelman takia, sillä koira ei voi olla hirveä. sitä voi olla vain ihminen.

    Tämä on hieno kokonaisuus, jonka 'kerjäsin' Birgitalta;-)

    VastaaPoista
  6. Birgitta10. joulukuuta 2011 klo 10.07

    Kiitos Leena <3

    VastaaPoista
  7. Leena Lumi10. joulukuuta 2011 klo 10.20

    Ole hyvä ja ilo on Lumikarpalon lukijoiden!

    VastaaPoista
  8. tinttarus13. joulukuuta 2011 klo 20.45

    Huikeana lupauksena luin rivit.
    Nyt odotan jo yötä.
    Se tummuu juuri ympärille,
    vaikka kovin vetisin käsin toivottaa hyvät yöt....

    Saatan itsekin olla se tajuamaton. Tätä tummuutta en tahdo tajuta.
    Sekun jatkuu ja jatkuu.
    Vei valkean harson mennessään.
    Piilotti, mokoma.

    Voi hyvin!!

    VastaaPoista
  9. Leena Lumi13. joulukuuta 2011 klo 20.54

    Tinttarus, sinulla on menossa inspiraatio!

    Lupaukset täyttyvät.
    Yö saapuu tummana.
    Ympäröi hellän märkänä.

    Pimeyden tajuamattomuus on armo.
    Sillekin on vain aikansa.
    Valkea harsoo tekee jo paluutaan.
    Se on kirjoitettu tähtiin.


    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  10. Petriina14. joulukuuta 2011 klo 17.02

    Saima Harmajan runoissa on sitä jotain. Olen lukenut ne moneen kertaan, kuten hänen elämäkertansakin.

    Kiitos !

    VastaaPoista
  11. Leena Lumi14. joulukuuta 2011 klo 17.10

    Petriina, ehdottomasti on. Hän taisi olla isäni suosikkirunoilija. Minä pidän toisista hänen runoistaan kovasti, mutta tämä oli minulle kuin uusi, vaikka on Kootuissa, ja vasta nyt huomasin miten upea ja värisyttävä tempo tässä on. Kuin joku piemän kaiku...

    Ole hyvä.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)