joukossa
minun silmäni sinun silmiäsi
mikä henkeä minussa se erkanee ilmaan
mikä maata se muuttuu mullaksi
mikä minussa on elämää se on metsää
sinun ruumistasi minun ruumiini
minä silitän sinun sammaltasi
metsä
syleilyä sinun tuulesi
hyväillen kietoutuvat puittesi oksat
minun ympärilleni
minä silitän sinun sammaltasi
metsä elämän äiti
sinun haavasi parantuvat
metsä
minun vuotavat yhä
älä hylkää minua metsä
minä lennän sinun lintujesi
myötä
sinun kettujesi myötä haen
suojaasi
kasvata polkusi umpeen metsä
niin että en ikinä löydä pois
- Kai Nieminen -
kuva Hanne
Olipa Isopeikkomainen runo tuo Kai Nimisen hengentuote.;D
VastaaPoistaOikein hyvää ja antoisaa loppiaista sinulle, Leena!<3
Aili, laita hyvä kiertämään, niin Isopeikko voi lukea sen sinun blogistasi.
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle♥
Metsä vain on. Se on minunkin paikkani, minun metsässä kasvaneen.
VastaaPoistaOlihan hienosti runoiltu! Kiitos taas tästä, Leena!
Paula, ja miten Saima Harmaja sanoikaan: 'Metsä mun kirkkoni on...' Metsä auttaa niin moneen...ja meri. Metsä ja meri.
VastaaPoistaTutustun nyt Kai Niemiseen ja hänen uusin on tulossa minulle myös.
Ole hyvä, Paula!
Kiitos! Osui ja koski. Metsä on minun sielunmaisemani ja pyhättöni. Kirjastoon etsimään Kai Niemistä, olen hänen runojaan lukenut vain kokoelmista.
VastaaPoistaPikkupaju, sama täällä. Minäkin alan nyt uppoutua myös Kai Niemiseen.
VastaaPoistaOle hyvä ja mukavaa viikonloppua sinulle!
kiitos runosta.Niemisen kieli, luontokuva ja rakkauden ja aistillisuuden ilmaisu soittavat ihan erityisiä kieliä mielessäni. Antoisaa ja elämyksellistä vuotta toivottaen. Kristian
VastaaPoistaKristian, ole hyvä. Minulle tämä on ensimmäinen runo Kai Niemiseltä, mutta hänen uusin teoksensa on tulossa minulle, joten sitten saamme häntä lisää. Todella kiva kuulla, että häntä odotetaan;-)
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Ehkäpä maailman kaunein runo♥ Osuu aina sieluun, erityisesti viimeinen säkeistö panee melkein itkemään.
VastaaPoistaAnki, hyvin vaikuttava....Ehkä meidän pitäisi joskus valita Poem TOP10.
VastaaPoistaMinulla olisi tämä siellä:
Suonissani virtaa vahvistavaa verta,
ettei rakkautesi poismeno tuottaisi tuskaa
sytytän kynttilän sieluni sopukkaan
etten kärsisi.
Rakennan rintaani kodin
kadonneille suukoillesi
ja solmin kukista seppeleen,
jotta muistaisit minut.
Tengo una curita en las venas
para gue tu amor no me duela
si ha de salir,
prendo una velita en la esguina
de mi alma para no surfir
Tengo una casita en el pecho
si acaso se te pierde un beso
mordido de abril
y una coronita de flores
para gue te acuerdes de mi
Kuin kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää, kuten laulussakin sanotaan. Ihana runo! Kai Nieminen ei olekaan ennestään tuttu.
VastaaPoistaAnja, minulle tämä on ensimmäinen Kai Nieminen. Nyt hänen uusi kirjansa on tulossa, mutta en muista kuukautta.
VastaaPoistaKaksi puuta yhdessä vaikka sateen ja tuulen pieksäminä on lyyrisempää kuin kaksi vanhaa varista;-)
Minä pidän myös ja miten ihmeessä Hanne oli juuri silloin tehnyt juuri tämän kuvan...