kun sinä olet paras osa minusta?
Mitä voin itseäni kehumalla saada itselleni
kun ylistän vain omaani kiittämällä?
Tämän vuoksi, eläkäämme erillään.
Kun rakkaus ei ole enää yksi rakkaus,
voin etäisyyden päästä antaa
tunnustuksen jonka yksin ansaitset.
Poissaolo! Kiduttaisit liikaa,
jollet ikävystymisen kautta minun sallisi
sulostuttaa aikaani kun ajattelen rakkautta,
ja antaisi niin lempeästi muuta miettimistä.
Näytät näin miten yhdestä saan kaksi
kun ylistän häntä joka pysyy poissa luotani.
- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit - Nautintojen ajan aarre (Gaudeamus 2010, suomennos Kirsti Simonsuuri)
kuva Gustav Klimt
♥ tämä sukelsi vahvasti ihon alle!
VastaaPoistaTinttarus, niin minullekin!
VastaaPoista♥
...viittaa mielestäni sadomasokismiin tuo runo!!
VastaaPoistaEn jaksa yhtyä tuohon ajatukseen, IhaNainen<3
Aili, nyt näet unta!
VastaaPoistaKirjassa, jonka siis on suomentanut sekä toimittanut runoilija ja Helsingin yliopiston doesentti Kirsti Simonsuuri, on jokaisen runon kohdalla selitys sekä myös runo alkukielellä.
Tämä on erityisen kaunis runo ja myös surullinen. Laitan osan Simonsuuren tulkintaa:
"Sonetti tunnustaa aluksi rakastajan ja hänen rakkautensa kohteen yhteensulautumisen, niin kuin sananparren mukaan uskollisessa avioliitossa: "sinä olet paras osa minusta" Lause kuuluu myös käytössä olleeseen vihkikaavaan, kuten se on kirjoitettu The Book of Common Prayer -rukouskirjassa.
Sonetin viimeiset kuusi säettä puhuttelevat 'poissaoloa' personoituna abstraktiona, josta puhuja tekee ikäänkuin suoejlusjumalan rakkaudelleen ja sitä kuvaavalle runoudelleen. Poissaolo ja etäisyys ovat kiduttavia fyysisesti, mutta ainoastaan ne mahdollistavat ylimääräisen ajan, jolloin runoilija voi sepittää ylistyslauluja, sekä vapaasti liikkuvan mielen, jolloin ylistyksen kohde on selvästi erillään runoilijan omasta persoonasta."
Minä koin tämän hyvin kauniina IhaNainen!
♥