minun kaulaani
sinun sielusi kuva,
näytä minulle
kuka sinä olet, piirrä
minun verelläni
Ja sen sinä teit, painoit
kuin loputtoman janoinen eläin
suunsa kirkkaaseen veteen
suusi minun kaulalleni
ja piirsit hampaillasi
siihen oman kuvasi,
Sinut
Sinä teit sen, täytit
tämän toiveen, unelman
kaltaisen, kaipauksen siunaaman
Ja sinä väritit
kuvasi minun kaulallani
saamalla lanteesi
aallon kaltaisella liikkeellä
minut keksimään
ummistetuin silmin
väreille uudet nimet
- Tommy Tabermann -
Eroottiset runot (Gummerus 2009)
kuva Runotalo
Tommyn runot eivät jätä koskaan koskettamatta.
VastaaPoistaEnemmän tänään koskettivat sanasi Riihipirtilläni.
Toivat kyyneleet helmiksi poskilleni. Avasivat isosti. Minua ja juuri nyt kovin kapeaa katsomistani.
Olen pahoillani ystäväsi puolesta. Sanattomuus saapui myös jääkiekkomaailman uutisen myötä. Ja niin monen muun. Oma päänsärky ja huoli ja flunssa on mitättömän pientä oikean surun ja huolen rinnalla. Silti se on omassa päivässä läsnä. En yleensä valita. AInakaan blogijulkisesti. Tänään sen tein ja jo nyt kaduttaa.
Suureen kaipaukseen ja oikeaan tuskaan osaltani lähetän vilpittömän osanottoni, vaikka sitä sanaa inhoan. Itse luotan elämässä kaiken tarkoituksellisuuteen ja meitä korkeampaan viisauteen ja rakkauteen. Se on selviytymismekanismini.
Olen nyt vain äärettömän pahoillani. Oikeasti.
Toivon sinulle ja lähellä olevalle surun ja kaipauksen murtamalle lohdullisuuden syliä, toivon palaamista elämään ja voimia kestää vaikeimman yli.
Halauksin, Tiina.
Tinttarus, et kokenut kapeasti, minä vain satuin sinulle väärällä hetkellä. se johtui siitä sivustavedettävän kuvasta;-) Itselläni on samanmoinen, mutta isossa talossa ei isoja ikkunoita...
VastaaPoistaKaikki suhteellistuu, kun tapahtuu jotain lopullista. Silti, sinun kipusi voi olla todella kova, jos se on vaikka sinuiitti (poskiotelotulehdus). Minä olen silloin valmis ottamaan vaikka arsenikkia, jos joku sanoo, että se auttaa.
Älä ole pahoillasi tai muuten minä olen pahoillani. Kaikkea tapahtuu. Koko ajan. Minäkin päätin blogini alussa, että mitään henkilökohtaista en valita, mutta taitaa olla sekin asia jo monasti rikottu...
Ei olla kumpikaan pahoillamme, vaan jatketaan kauniisti elämää ja yritetään muistaa myös levätä. Minulla muuten loppuivat flunssat kuin seinään, kun alloin ottaa 50 mg D-vitamiinia. Aikuinen tyttäreni teki saman ja me kaksi ollaan oltu täydellisen terveitä yli vuosi, vaikka muut ympärillä pärskivät flunssassa. Olen aina syönyt kalaa, rasvaista merikalaa kaksi kertaa viikossa, mutta se ei riittänyt. Nyt on hyvä.
Suloista syyskuun viikonloppua sinulle sataa tai paistaa!
♥