Kaunis on mekkonsa, niin kauniit kutrinsa.
Mistä saapui näkymä niin utuinen, sadunomainen.
Taikuri on tehnyt kuutamon kanssa taikojaan öisin.
Pakkanen on koskettanut kauneuden synnyttämiseksi.
Syntyykö kauneus pimeydestä, tuskasta?
Oi, minä pidän tästä!
Minä rakastan rähjääntynyttä,
repaleista, arpeutunutta omaa itseäni;
elämän kolhimaa, sen puremaa, lähes nielemää.
Olen sellaisena kuin olen rakastettava.
Minulle itselleni kaikkein rakkain.
- Runotalo -
Ihmepensas kuivuneena sopii tähän runoon ja sen henkeen...
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sinulle, Leena LumiNainen<3
minun kuvani juuri nyt uupunut mutta onnekkinen, väsynyt mutta kokenut paljon iloa.
VastaaPoistaAili, niin minustakin. Tämä on kaikki Saria Runotalosta.
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle, Aili!
***
Aikatherine, sittenhän tämä runo on kuin sinulle.
Mukavaa viikonloppua!
olen unohtanut vastata,perhonen on lumimittari, 99prosenttisesti.t.pepita
VastaaPoistaPepita, se on ihana. Jos sulla on se isona, ja raaskit, niin laita minulle meiliin. Linkitän kaikki julkaisemani kuvat ao. henkilön blogiin. Sopisi blogini lumiseen sieluun...
VastaaPoista