viehkosta miehestä
silmät kuin revontulet
hiukset kuin Mooseksen palava pensas
parta kuin viettelevä poutapilvi
miten palavalla halulla
häntä harrastaisin auringon tulipallon
piiloutuessa horisontin taakse.
Alkuräjähdyksen voimaa ei vähäisempi!
***
Ei, ei kiitos minulle
härkätaistelijoita
viitanliehuttajia
palopuhujia
eikä myöskään sovinistisikoja tai
machomiehiä!
Minä tarvitsen ainoastaan
sylissäpitäjän lämpimän
isähahmon
ystävän, veljen, puolustajan ja
maailman parhaan rakastajan.
Mikä lienee hänen nykyosoitteensa?
Tuntuu aina muuttavan asunnosta toiseen.
Koskaan milloinkaan en
häntä tavoita.
Aina hän vetää minua
katalasti huulesta.
***
Unessaan oli nainen
tavannut mustan miehen,
vahvan pitkän rennon
partaisen mustan miehen.
Mies meni naisen syliin
sen helmisimpukkaa etsimään
yksityistä ilojen porttia
omaa paratiisisaartaan.
Mies meni portista sisälle
ratsasti vinhaa vauhtia
ratsu raskaasti vaahdoten.
Vaahtopisarat joella
onnen antoivat molemmille.
Nainen oli vauhkona ilosta
huutanut mustaa miestä!
Herännyt huutoonsa...
Joka päivä ei lintu laula,
ei mustapartainen mies.
- Aili Nupponen -
Elämänpelto (1991)
Oikein sikermä runoja miehestä...;D
VastaaPoistaKiitos, Leena LumiNainen, olet IhaNainen<3<
Aili, minä koin tämän näin: jatkumona.
VastaaPoistaOle hyvä sinä ihaNainen!
Linkitin tämän muuten Lumi-blogissa...
Onpa kiva runo,just omistin itselleni monta lausetta tuosta,rakastan runoja,joita itsekkin rustaan,en vain niitä oikein lähettele.
VastaaPoistaLienetkö lukenut värssyt ja muutaman runoni blogistani, ei kestä kauan kun käy lukemassa ne, ne on ihan kivoja runoja,värssyt tosin on kopsattu.
VastaaPoistaPepita, Aililta on alempana yksi muukin upealla Italian kuvalla.
VastaaPoistaMinäkin vuodan purona runoja. Tosin itsekriittisyyteni estää jo vanhempien julkaisun...onneksi;-)
Käyn heti kun ehdin. Nyt minulla oman koiran lisäksi tyttäremme Merin vilkas kääpiövillakoira täällä ja liian iso puutarha etc. Yritän ehtiä tänään vielä.
Upeita runoja ,oi kuinka pidin näistä,etenkin 2 ensimmäisestä:)
VastaaPoistaJael, eikö vain! Minä en pystynyt päättämään, joten päädyin sikermään.
VastaaPoistaVihdoinkin sain aikaiseksi kirjautua tänne, vaikka olen lukenut jo pitkään. Kiitos Ailin vahvasta runosta ja hienoista omistasi!
VastaaPoistaMinttuli, tervetuloa Lumikarpaloon!
VastaaPoistaTämä on hiljaisuuden blogi, jossa ei edes musiikki soi. Vain sanojen laulua, musiikkia täällä ja kauniita kuvia.
Runoja laidasta laitaan, joskus vähän rohkeitakin, mutta ei K18 sentään;-)
Aili on vahvojen, rohkeiden tuntojen tulkki. Jaan hänen tuntonsa. Omiani vanhempia en enää kovasti itse jaksa...vain pari tuoreempaa kestän...jotenkin.
Toivottavasti viihdyt lumisten karpaloiden lumoissa!
♥
Mitä niistä unista kun ihan oikeesti saa tuollaisen vieres herätä ;)
VastaaPoistaHannele!, ei kaikkea saa kertoa;-)
VastaaPoistaMinä kyllä epäilen, että Aili on keksinyt tuon unen tuohon lyyrisistä syistä ja totuus on vieläkin hurjempi...