sydämen ensimmäinen epärytmi
ja nyt tajuat:
päättyy,
huomenna, tänään,
viikkojen tai vuosien kuluttua.
Tulee
se hetki,
jähmettyvät
vedet, suonet.
Ilmassa ja maassa
kivun purppura
sitten etäisyys,
kulta.
- Lassi Nummi -
Vain unen varjo (Otava 1997)
tiistai 30. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos tästä surullisesta ja kauniista runosta, Leena! Nummi on yksi lempirunoilijoistani.
VastaaPoistaMaria, ole hyvä.
VastaaPoistaTämä on surullinen ja kaunis, kuin itse elämä.
Mikä harmi etten omista tätä kokoelmaa...
Kuoleman odotusta, mutta sehän saapuu odottamattakin---.
VastaaPoistaOikein hyvää syksyn alkua sinulle, Leena IhaNainen<3
Aili, juuri niin. Se tulee odottamatta, lupaa kysymättä...
VastaaPoistaKuolemasta varmaan voi puhua, jos se vaikka tekisi siitä käsitettävämmän. Peloittavimpia ovat minusta tabut.
Kiitos samoin sinulle, Aili, täältä luumu- ja omenahillojen keskeltä!