perjantai 12. elokuuta 2011

LUULTAVASTI ODOTAN SINUA

Alkukesän ruusut
tuovat sinut vielä kauan mieleeni,
ja siihen aikaan, kun kesä alkaa,
on erityinen tuoksujen ja tunteiden seos
jonka vain minä vaistoan,
se on minun sydänkemiaani: akasioiden suru -
jos olen surullinen, se johtuu akasioista. Kauan
sinä lähetät vielä rakkauden pieniä salamoita.
Joskus sinusta tulee auringonpaisteen tuuliratsastaja,
joskus sytyttelet joulukynttilöitä.
Ja joskus taas meloni on suolainen.
Ja sinä katsot minua vielä monta monituista kertaa.
En halua unohtaa enkä liioin muistaa.
On oleva tuhansia pikku hetkiä
jaettuna aamunkoittoihin, päiviin, öihin,
ikävään ja himoon, kaupunkeihin ja kyliin,
keväisiin, syksyihin, kesiin, uneen, valveeseen,
musiikkiin, hiljaisuuteen, auringonpaisteeseen, lumipyryyn,
niin että kaikkea riittäisi pitkiksi vuosiksi.
Miten paljon me leikimme ennen sitä!
Miten kauan odotimme toisiamme, annoimme odottaa toisiamme!
Kivuksi pingotettu himo.
Ja jokainen syleily oli ensimmäinen.
Vasta nyt tiedän sen, viimeisen syleilyn jälkeen.
Mutta jo silloin: jokin lamauttava etäisyys,
jokin suloinen vieraus, jokin pyörryttävä mahdottomuus.
Jo silloin vatsassa vääntelehtivä itku.
Jo silloin, myös silmiesi edessä: poissaolossasi
niin kuin sylissäsi.
Muistojesi evankeliumissa, jo silloin.

- Erzsébet Tóth -
Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011, suomennos Hannu Laamanen ja Béla Jávorszky)
kuva Iines

2 kommenttia:

  1. Hankin tämän runokirjan, mutta mitenkä nämä runot näin blogissassi tarjoiltuina maistuvat paljon paremmilta?!? Kuin kivuksi pingoitettu himo! Ja se, ettei halua muistaa mutta ei myöskään unohtaa. Aivan upeita säkeitä kaikkinensa.

    Simo nautiskelee sepposelällään koivet pystyssä teinipojan petillä tuossa vieressäni. Minä nautiskelen aamusta hiukset hajallaan....

    VastaaPoista
  2. Anja, älä lue runokirjaa kuin romaania, ota se osissa ja sieltä täältä tunnelmien mukaan, niin johan syttyvät. Minä olen 'elänyt' näin kaikki runokirjat.

    Tässäkin kirjassa on sitä politiikka mukana, mutta minua kiinnostavat pääasiassa rakkausrunot. Poimi parhaat päältä!

    Minä olen yhden romaanin pauloissa...hyvä, että sain mustaviinimarjat pakastettua ja R. ne poimi. Nyt lähden wordin puolelle.


    Koira koivet pystyssä on ihana näky! Joka aamu kun löydämme Olgan vieläkin sohvalta koivet kohti kattoa sojottaen, tunnen vielä eläväni;-)

    VastaaPoista