se syntyy ja kuihtuu omia aikojaan
elää omaa elämäänsä
ja vähintään yhtä usein
on elämättä
näin kuinka kärsit
näin kuinka olisit
tahtonut rakastaa
olisit
halunnut haluta
yhtä paljon kuin minä nyt haluaisin
olla haluamatta
et vain voinut
kuten en minäkään nyt
pitäisikö kyynistyä kun
jokaiseen rakkauteen
siltä tuntuu
on alusta asti piilotettu
sama katoamisen kaava
- Arno Kotro -
Sanovat sitä rakkaudeksi (Like 2003)
Enpä ole Kotron runoja aiemmin lukenut, jännä asettelu ja jotenkin pakko lukea se uudelleen pariinkin kertaan. Voi sitä rakkauteen piilotettua katoamisen kaavaa...
VastaaPoistaAnja, ja tämän kirjan jatko on myös Kotroa, mutta se on 'niinku' naisen kirjoittama vastaus. Tuon näitä esiin muutamia, mutta enhän voi kaikkia;-) Olin aika yllättynyt...ei ihan minun tyyliä, mutta siltikin...molemmat kirjat luin heti siltään.
VastaaPoista