jo katoavien jääurkujen postludiin.
Rintojani koristavat urpiaiset.
Tuoksuni on Äiti Maa.
Vaivaishiiri leikkii sormieni sylissä.
Sulan auringon hyväilyyn.
Venyttelen ilveksenä.
Vuodan mahlaa puuna. Solisen purona.
Avaan hiukseni tuuleen kurkien lentää lävitse.
Heitän käteni syleilemään taivaan kantta.
Mustarastas soittakoon furioso ja da capo.
Sinäkö koversit nimesi runkooni?
Tulisit juuri nyt.
Muistatko polun?
- Leena Lumi -
kuva Johanna
Voi miten kaunis runo, pidän kovasti, kiitos Leena ♥
VastaaPoistaMustarastas on lempilintujani, omalla mökillä sitä ootan taas pihapiiriin kesällä.
Kuva on ihana myös!
Ihanaa aurinkoista päivää sinulle :)
Seijastiina, mustarastas on myös minulle 'se mun juttu'. Tämä runo on vanhempaa tyyliä eli en aikonut tuoda ollenkaan esille, mutta Johannan upea kuva melkein pakotti tähän tekoon.
VastaaPoistaKiitos♥
Kiitos samoin Sinulle!
Hieno!
VastaaPoistaPaula, niin, Johanna on ihan oikea taiteilija. Kiitos psta!
VastaaPoistaNiin ihana kuva ja suloisen keväinen runo, sinun runosi<3
VastaaPoistaMahtavaa kevättä sinulle tv. Aili-mummo<3
Aili, kiitos!
VastaaPoistaKävinkin eilen visiitillä tykönäsi, mutta en aina osaa jättää merkkiä. Voisin joskus kirjoitaa vaikka vain 'moi'.
Kiitos samoin Sinulle!
Tervehdin aina ilolla vanhoja runoja. Joskus ajattelen, että niitä on helpompi ymmärtää.
VastaaPoistaUsein uusien runojen suorasukaisuus minua vähän hämmentää.
Tuo "moi" sanan jättäminen kommenttiin olisikin mukavaa, aina ei ole mitään erityistä sanottavaa, vaikka mielellään blogeissa vieraileekin. Kannatettava idea. ;-)
Upea runo, rakastan runoja joissa on luonto läsnä. Ja tietty monia muitakin runoja ;)
VastaaPoistaJohannan kuva on upea, tiedänkin Johannan blogin ennestään ja hänen teoksissaan silmä todella lepää!
Unelma, ymmrrän ihan täysin, mitä tarkoitat. Siinä on vain se, että kun runo tulee sisältä kutsumatta, kuten minulla on laita, ei oikein enää tunnista itseään näistä varhemmista. No, ei tämä ole sentään 25 vuoden päästä, mutta kylläkin about 10 vuoden. Tein samanaikaisesti tämän kanssa Mutta Marraskuu -runon ja se onkin yhdessä antolo´giassa. Ehkä julkaisen senkin sitten marraskuussa Lumikarpalossa.
VastaaPoistaMinua nyt on Hämärä sytytä pimeän valo, sillä olen kuollakseni kyllästynyt...Ymmärrän, että se ei voi olla jokaisen lukijan ymmärretävissä, se on vain minun tunnetilani.
Mirkka Rekolaa on sanottu vaikeasti ymmrrettäväksi ja hän on ehkä siksi hieman tuntematon laajoille joukoille. Mutta ihastuin häneen per heti, vaikka osa runoista pyyhkii vielä yli...
Aion lanseerata nyt sinun innoittamana tuon 'moin'.
Kiitos Elegia!
VastaaPoistaTämä runo kuuluu minun ns. luontoeroottiseen kauteeni;-) Nyt taitaa olla läsnä vain erotiikka...En tiedä. Minulla on sitten se Mutta marraskuu, jonka voit ehkä löytää Leena Lumista. Tuon sen marraskuussa tänne sekä on myös uusi yökiitäjä runo, joka on myös tässä blogissani, mutta en nyt muista sen nimeä, sillä jätän yleensä jo nimet pois eli otan nimeksi runon alun. Siinä on kuva yöperhosista. Siitä yksi kirjailija soitti minulle, kun oli lukenut sen lehdestä. Hän itki ja kiitti siitä. Hän samastui siihen hyvin voimakkaasti. Kirjoitin sen viime kesänä yöllä, kun mieheni oli taas poissa, työmatkalla...
Tämä on niin kaunis ja koskettava. Melkein tunnen auringon ja koivun tuoksun. Kevät tulkoon ja valuttakoon mahlansa meihin antamaan voimaa. Halaus ♥
VastaaPoistaAnne, meidän puro solisee jo sillan alla! Kevät on!
VastaaPoista♥
Tämä on upea runo. Yksinkertaisesti. Ja kuvakin on oikein kaunis, tuo terveinen Johannelle.
VastaaPoistaHeli, kiitos! Elettyä, koettua...
VastaaPoistaKiitos vien terveiset. Jos haluat löydät hänen blogiinsa helposti, kun menet Leena Lumin oikeaan sivupalkkiin ja etsit tämän saman kuvan ja sitten vain klikkaat sitä.
Mukavaa viikonloppua, Heli!
Aivan mielettömän upea runo! Kun juuri sen, niin koin pienen positiivisen sydänjäristyksen sillä olen koko viime yön kirjoittanut tarinaa jonka päähenkilöstä tämä runo voisi kertoa!! Liekö täysikuun taikaa...
VastaaPoistaElma Ilona, kiitos! Minäkin huomasin, että on lumoava täysikuu. Olen kuuhullu (sekin vielä;-), mutta nyt on ollut sen verran tapahtumia, että edes täysikuu ei voinut minua valvottaa.
VastaaPoistaKaunis ja voimakas runo, jossa on vahvasti esillä naisen ja äidin olemus. Oletko ajatellut tehdä kokoelmaa runoistasi? Kevätterveisiä kukkivasta Firenzesta! : )
VastaaPoistaTuuli, kiitos!
VastaaPoistaOlen ajatellut ja se tulee heti, kun Minervakustantamon 'pojille' aukeaa minun runouteni;-)
Oi, arvaan, että teillä on hurmaavaa. Täällä paljon lunta, mutta lumikelloja silti jo odotellaan.
Leena, SINUN RUNOSI on hieno :-D!
VastaaPoistaToki tuo kuvakin on upea.
(Olen muuten ihan vasta huomannut, että tässä voi jättää tuohon tilauksen jatkoviesteistä sähköpostiin!)
Paula, kiitos;-)
VastaaPoistaJohanna on OIKEA taiteilija.
(Sitäkö tuo kirjekuori tarkoittaa? En ole ikinä kokeillut ja olen teknisesti kävelevä katastrofi..., mutta huomasin juuri, että tässä blogissani minulla ei ole sitä 'jaa' mahdollisuutta. Ehkä sitä ei saakaan, kun profiili on sama kuin Leena Lumissa etc.)
Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!
löytyihän se omakin runo.. hieno!Herkkä ja kaipaava.
VastaaPoistaAikatherine, minä en tajua, mikä tässä runossa on;-) Kaikki tästä pitävät...Minä olen jo ohi tämän vaiheen.
VastaaPoistaItse piädn eniten omista runoistani vain kahdesta: Älä ja sitten Hämärä sytytä pimeän valo.
Toisaalta eräs kirjailija otti minuun yhteyttä luettuaan runoni Yöperhoset. Leena Lumissakin se taitaa olla: Jätän ovet auki puutarhan tuoksuille, yölle, muistoille, yöperhosille, tulla...
Hän itki.Kirjailija. Ja kiitti.