pimeän ympäröimässä talossa
jossa pimeyskin on keltaista
kun takka loimuaa, kun kissa makaa kainalossa,
kun ilma raaistuu, kun lehdet putoilevat,
veteen sekaantuu lunta,
kun ihmisten sanat,
putoilevat viileinä ja karheina,
haluan elää yhä
jatkuvassa heltymyksessä
yhä siinä
kuin eroksen kostuttama
villitukkainen ja tuuheaksi kasvanut
heinä.
- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella (WSOY 1988)
kuva Tuure Niemi
Kiva runo ja kuva :)
VastaaPoistaOli se sinisiipi siinä hiiressä ;D
Seijastiina, ainakin kuva on erikoinen. Ja runo.
VastaaPoistaSää olet ihan uskomaton;-) Odotan nyt Lumimiestä kotiin, että saan esitellä sun 'perhoshiiresi'.
Ihana runo <3 Samaan aikaan sekä kotoisa että villi!
VastaaPoistaEikö vain olekin!
VastaaPoistaJopa Tuuren kuva on sekä villi että kesy.