merkkinä siitä että olen elossa
ja että metsiä on vielä, sirpaleina,
ja vettä pilvissä ja maassa.
Se ei ole kangastus ei tuoksu
ei kutsu perhosia eikä kolibreja,
näkisit niiden värit!
näkisit kaikki nämä sateenkaaret!
Säilytä tämä kirje.
Olen elossa.
- Eeva Tikka -
Lukittu kaivo (Gummerus 1989)
kuva Unelma
Mistä ihmeestä löydätkään näitä ihanuuksia? ♥
VastaaPoistaMuuten, sain nyt selkeytettyä tätä nimi/blogin nimi-ongelmaa. :)
Anki, sinä olet alkanut innoittaa minua;-)
VastaaPoistaHuomasin illalla ja meinasin kiittää, mutta sinne oli joku jo ehtinyt niin kehua Almafiinaa, joten en sitten viitsinyt. Sinähän tajuat, että ei minulle ollut merkitystä, mikä se nimi on, vaan että niitä ei olisi niin montaa. Nyt palkissani näkyy hyvin alussa sun Anki-linkki: Kiitos♥
Eilen luin tätä runoa...
VastaaPoistaTänään luen tätä runoa ja ihailen orkideaa... Niin kauniita molemmat.
Onneksi on vielä metsiä sirpaleina orkideoiden kukoistaa luontaisillakin kasvupaikoillaan.
Marjatta13
Marjatta, runo on puhutteleva, kuten tikan runot yleensäkin. Löysin Tikan muten Ailin blogin kautta.
VastaaPoistaTiedän, että runo olisi edellyttänyt villiorkideaa, mutta sellaista kuvaa ei nyt ollut ja Unelma pelasti minut pulasta tällä kauniilla kuvallaan. Ajattelen, että kirjoittaja on poiminut kukan ja se hetken viivähtää jossain, missä ikinä hän sitten onkaan, huoneessa.
Ihana runo ja kukka, orkidea valloittavan upea ♥
VastaaPoistaPitääpä ottaa seuraavaksi Eeva Tikan runokirjoja :)
Seijastina, eikö vain, ja orkidea on upea. Lumikuningatar Leena Lumissa on muistaakseni myös jokin orkidealajike, siksi nostin käteni pystyyn ja luovutin;-)
VastaaPoistaTikka tekee hienoja runoja.
♥