sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itseltäsi
ja minä
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia
painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö
- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella (WSOY 1988)
kuva Tuure
Mistä sinä löydätkin näin riipaisevia runoja, Leena? Värisyttävää...
VastaaPoistaAnki, miten sinä ymmärrät tätä! Kun minä olin teini luin Sirkka Seljan Taman lauluja. Niitä kirjoitin teinikalenterin sivut täyteen. ne osasin ulkoa. Nämä eivät silloin koskettaneet. Nyt tämä on juuri...kaikki.
VastaaPoistaSinulla on vahva taju runoon!
Kaikki eivät tule olemaan ihan tätä tasoa, sillä valitettavasti aion julkaista myös omaa varhaistuotantoani olevan, josta en enää itse pidä, mutta sain siihen vihdoinkin erinomaisen kuvan. Kun luet sitä, siirry minun nykyisyyteeni ja lue mieluummin 'Hämärä, sytytä pimeän valo, sillä..." tai runoni 'Älä kävele minua vastaan sillalla, älä..."
Minulla on menneisyys, Anki. Palaan jäljilleni ja muistan runoilijoita ja sitten totatan heidän kaikki teoksensa kirjastosta kotiin. Silleen se menee.
Anki, mikä on sun blogi????
VastaaPoistaLuen niin montaa blogia, etten enää löydä niitä, joissa kommenttinimi on eri kuin blogin nimi.
Kaunista...on luettava useampaan kertaan etta ymmartaa taysin sisallon... <3
VastaaPoistaTuuli, niinpä...tai sitten ymmärtää nopeasti, jos on tämän elänyt.
VastaaPoistaNiin, minäkin luin pari kertaa, ja ihastuin ♥
VastaaPoistaSeijastiina, kiva, että osui♥
VastaaPoista