sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Tahdon pian ojentua lepotilalleni, pienet hengettäret...

Tahdon pian ojentua lepotilalleni,
pienet hengettäret peittävät minut valkoisin hunnuin
ja sirottavat punaisia ruusuja paareilleni.
Kuolen - sillä olen liian onnellinen.
Autuudesta vielä puren käärinliinojani.
Jalkani kouristuvat autuudesta valkoisissa kengissäni,
ja kun sydämeni pysähtyy - nukkuu se hekumaan.
Vietäköön paarini torille -
tässä lepää maan autuus.

- Edith Södergran -
suomennos Uuno Kailas
Edith. Runoilijan elämä ja myytti (Kampen om Edith. Biografi och myt om Edith Södergran, Schildts&Södederströms 2014, suomennos Jaana Nikula)

8 kommenttia:

  1. Surulliset ovat .sanat nyt runossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, ei välttämättä: Kirjan kirjoittanut tutkija Agneta Rahikainen toteaa juuri tämän runon kohdalla 'etteivät Södergranin runot aina ole jäyhän vakvavia. Niissä on jatkuvaa leikkimielisyyttä, ilkikurinen tyyli rikkoo toisinaan tunnelman tai kääntää runon päälaelleen.'

      Vaikka Södergran oli sairas, hän eli silti vahvasti ja kirjoitti vieläkin vahvemmin. Minä saan hänestä voimaa niin terveenä kuin sairaana.

      Mistä minä nyt sinulle iloisia runoja löytäisin...

      Poista
    2. Olen lukenut paljon Södergrania , ei kumminkaan aivan minua. Nyt kun olen kauan sairastanut jotenki hakee lempeitä ja mielihyvää tuovia sanoja. Laita mitä runoja vain minusta on aina ihana lukea runoja. Usein löydän sen pienen ilonkin siemenen. Kiitos sinulle ♥

      Poista
    3. Sirkkis, tiedän, että sinulla on nyt rankkaa. Ja ainoa todella voimaannuttavat runot sinulle nyt löytäisin Sinikka Svärdiltä, mutta olen tainnut niitä jo aika monta julkaista...Ja sitten on tietysti Kurosen Väärää verta, joka on nyt arvonnassani yhtenä palkintona. Hän on kirjoittanut runot oman sairautensa kautta,

      Kun itse olin melanoomaleikkauksessa, mukanani oli kaksi kirjaa: Axel Munthen Huvila meren rannalla ja Södergranin Runoja.

      Ole hyvä ja jaksamista sinulle ♥

      Poista
  2. Koin Söderganin runon hieman ilkikurisena, leikittelevänäkin, vaikka ei kai paareilla koisaaminen enää paljon huumoria heryttelisi! Mutta ruusuilla voi silti peittää kouristuvat kintut ja rikkipurrut käärinliinatkin. Kiitos runosta, Leena♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, sama täällä sen jälkeen kun tuota autuutta tajusin niin toistettavan. Mutta runo on tunnetila ja jokainen kokee sen omista lähtökohdistaan. Samallakin ihmisellä runo, sama runo, voi tuntua eriltä päivistä riippuen.

      Ruuspeitto kävisi tännekin;) Tuo rikkipurtu käärinliina on aika hyvä...Ole hyvä.

      Poista