perjantai 16. toukokuuta 2014

Päivä viilenee iltaa kohti...

Päivä viilenee iltaa kohti...
Juo lämpö minun kädestäni,
käteni veri on kevään veri.

Ota minun käteni, ota valkea käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipuu...
Olisi kummallista tuntea
yhtenä yönä, tällaisena yönä,
sinun raskas pääsi rintaani vasten.

Sinä heitit rakkautesi punaisen ruusun
valkoiseen syliini...
minä puserran kuumiin käsiini
rakkautesi punaisen ruusun joka pian kuihtuu...
Oi kylmäsilmäinen hallitsija,
minä otan vastaan ojentamasi kruunun
joka painaa pääni kohden sydäntäni...

Näin tänään ensi kerran herrani,
vavisten tunnistin hänet heti.
Missä on nyt helisevä neidonnauruni,
missä pystypäinen naisenvapauteni?
Nyt tunnen jo hänen lujan otteensa
värisevän vartaloni ympäri,
nyt kuulen todellisuuden kovan soinnun
heleitä, heleitä uniani vasten.

Sinä etsit kukkaa
ja löysit hedelmän.
Sinä etsit lähdettä
ja löysit meren.
Sinä etsit naista ja löysit sielun -
olet pettynyt.

- Edith Södergran -
suomennos Pentti Saaritsa
Edith Runoilijan elämä ja myytti (Schildts&Söderströms 2014, suomennos Jaana Nikula)
kuva Runotalo

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Katarooma, eikö vain. Varmaan yksi eniten pohidintaa ja mielipiteitä aiheuttanut Edithin runo, josta yleensä on julkaistu vain yksi tai kaksi säkeistöä 'moraalisyistä'.

      Mutta Vierge Moderne on takuulla monia sekä ihastuttanut että pöyristänyt eniten: http://lumikarpalo.blogspot.fi/2010/05/en-mina-ole-nainen-olen-neutri.html

      Poista
    2. Vaikuttava runo tuo En minä ole nainen, olen neutri! Huh taas!

      Poista
  2. Tämän runon yhteydessä kuva saa uusia ulottuvuuksia. Vaikuttavaa ja rohkeaa. Kaunista ja vahvaa.

    Heti tässä alapuolella huomasin Iineksen herkän kuvan linnusta. Tykkään kovasti siinä olevasta tunnelmasta. Riittävästi tilaa ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, en halunnut laittaa tätä pnaisilla ruusuilla ja heti kun näin kuvasi, tiesin, että tässä on runon 'valkoinen syli'. Se on niin ihmeellistä miten kuva nostaa tai laskee runoa tai on aina yhtä hyvä, mutta erilainen.

      Se kuva on niin äärettömän koskettava, suorastaan kohtalokas: Katso upea tumma tausta ja sitten tuo pieni höyhenpallero siellä...

      Poista