keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Jätän ovet auki puutarhani tuoksuille...

Jätän ovet auki puutarhani tuoksuille, yölle, muistoille, yöperhosille...tulla

hellänä, valmiina, alastomana...kudon yön seittiä, vaellan huoneissani
muisto muistolta, henkäys henkäykseltä, tuoksu tuoksulta

vaahtoa kuolleen meren sienessä, yön sylkeä reidelläni, iiristen tuoksua...

mustarastas ei enää laula

on yöperhosten aika, kiitäjien kiima, yöseitin liima, valkean rungon piina...

ah! sinä tulit!

Miksi kyyneleet?

- Leena Lumi -

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Annika...kerron sitten joskus viinilasillisen äärellä tästä ja...

      Poista
  2. Tämä oli yksi suosikeistani kun luin joskus tuolta palkista sinun omia runojasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ihan tosi...hämmästyttävää, sillä tämä on juuri se runo, josta mainitsin jutussa Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä?

      Poista
    2. Piti ihan käydä uudestaan lukemassa tuo Saatko sinä olla jne. Hyvä runo aukeaa monella tapaa, monelle ihmiselle!:) Minua nyt tietty jäi uteliaana askarruttamaan...;) Kun luin sinun runojasi niin jotkut upposivat syvemmälle, niin kuin runoja lukiessa yleensä aina. Muistan nyt näin äkkiseltään sellaisina tämän lisäksi runot missä oli Poeticus Actae ja toisessa oli vanhaa kirkkoa ja varjoa tai jotain..En kerkeä nyt lukemaan niitä ja tsekkaamaan tarkemmin, joten en nyt ole tämän enempää runojesi hovikehuja ja/tai hovikriitikko vai hovinarri...;D
      Hauskaa viikonloppua!

      Poista
    3. Ymmärrän, mutta en voi paljastaa...Eräs jolla oli juuri silloin avioliitossaan tosi rankkaa ja tämä jotenkin aukausi tulvan.

      Minulla on satoja runoja, mutta en koe olevani niissä mitenkään lahjakas. Kirjoitan vain niitä ylös kun niitä syntyy.

      Se vanhan kirkon varjot onkin itse asiassa samaa sarjaa kuin tämä, mutta...tapahtuma vanhassa kirkossa, seinällä, on jostain kaukaa ja sitten...Ny mä vaikenen, sorry! Kerron sulle joskus meilissä mikä nämä runot liittää yhteen ja mikä tragedia niissä soi.

      Itse pidän edelleenkin eniten runostani Hämärä sytytä pimeän valo, jos nyt omista runoistaan voi mitää sanoa, saa sanoa.

      Älä hyvä nainen ala kehua mun runoja, etkä ota niistä stressiä;) Sitä en odota!

      Kiitos samoin sinulle! Viikonloppu oli uskomaton, sillä vietin sen kotipitäjässäni ja kohta ehkä kuvia Yyteristä...

      Poista
    4. Tietenkään et voi. Mutta silti se uteliaan mieltä kutkuttaa...;)

      Jännää, että muistamani toinen suosikki onkin jollain lailla samaa runosarjaa kuin tämäkin.

      Hyvä tavaton, mä mitään stressaa! Mä en ole mitenkään kova stressailemaan, ja verratessa sinuun, olen ilmeisesti tosi rela.;)
      Saatan palata näihin....

      p.s. olen maalaamassa semmosta työtä, että pitänee varmaan lähettää sulle kuva...

      (Onpas tänään kolmen pisteiden päivä!)

      Poista
    5. No vastasinhan sulle;)

      Eikö vain: Minuakin hämmästytti.

      Juu, olet takuulla superrela verrattuna minuun. Siis suoritan asioita, stressaan asioita, mutta on minullakin hetkeni. Ne toisenlaiset.

      Lähetä ihmeessä, kiinnostaa. Maalaustaide on yksi monista intohimoistani.

      (Se on tarttunut minusta ja minä sain sen tartunnan Marguerite Durasilta eli olemme hyvässä seurassa.)

      Poista