sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Seison tuulessa ja paimennan avointa ikkunaa...

Seison tuulessa ja paimennan avointa ikkunaa
mihin pois lähelle hukkui katse

Joku nukkuu ja kaiken liike on lepo
Kun tuuli ei ole tässä käy mehiläisen tai etäisen lumimyrskyn ääni
päiviä täällä alan unohtaa mitä pyytäisin
kaiken hän jätti jälkeensä
                     tämän illan minut
ja lumiset päivät ja kesät ja syksyt.

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Anne

2 kommenttia:

  1. Jotenkin tuskallisen samastuttava nyt... Kiitos kauniista runosta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokerikeiju, sellaista elämä on...samaistumista runojen suruun, kaihoon, iloon...Toisinaan liian tuskallista, mutta ajan meri huuhtoo joskus kaiken surun pois.

      Poista