tiistai 30. elokuuta 2011

ELOKUUN ILTAPÄIVÄNÄ

Ensimmäinen keltainen lehti,
sydämen ensimmäinen epärytmi
ja nyt tajuat:
päättyy,
huomenna, tänään,
viikkojen tai vuosien kuluttua.
Tulee
se hetki,
jähmettyvät
vedet, suonet.
Ilmassa ja maassa
kivun purppura
sitten etäisyys,
kulta.

- Lassi Nummi -
Vain unen varjo (Otava 1997)

4 kommenttia:

  1. Kiitos tästä surullisesta ja kauniista runosta, Leena! Nummi on yksi lempirunoilijoistani.

    VastaaPoista
  2. Maria, ole hyvä.

    Tämä on surullinen ja kaunis, kuin itse elämä.

    Mikä harmi etten omista tätä kokoelmaa...

    VastaaPoista
  3. Kuoleman odotusta, mutta sehän saapuu odottamattakin---.

    Oikein hyvää syksyn alkua sinulle, Leena IhaNainen<3

    VastaaPoista
  4. Aili, juuri niin. Se tulee odottamatta, lupaa kysymättä...

    Kuolemasta varmaan voi puhua, jos se vaikka tekisi siitä käsitettävämmän. Peloittavimpia ovat minusta tabut.

    Kiitos samoin sinulle, Aili, täältä luumu- ja omenahillojen keskeltä!

    VastaaPoista