perjantai 17. kesäkuuta 2011

KUNPA OLISIN VOINUT SEURATA VIERESTÄ VUOSIESI KULKUA KUIN...

Kunpa olisin voinut seurata vierestä
vuosiesi kulkua kuin rypäleiden kasvua
siihen päivään saakka
jona tajusit, että aurinko ja maa
tarkoittivat sinut kivisten käsieni syleilyyn
ja sait viinin laulamaan suonissani
rypäle rypäleeltä.
Tuuli tai hevonen
olisivat eksyessään voineet
johdattaa minut lapsuutesi maille:
olethan joka päivä nähnyt saman taivaan,
tumman talvisen tantereen,
luumupuiden taajan oksiston
ja makeiden hedelmien purppuran.
Meidät erotti vain pari öistä kilometriä,
vain vähäinen välimatka
aamun koittaessa kasteisilla pelloilla,
pelkkä kourallinen multaa,
lasiseinät
joiden läpi emme silloin käyneet,
mutta vaikka elämä sitten järjesti
väliimme kaikki mantereet ja meret,
lähestyimme kuitenkin
vähitellen toisiamme
askel askeleelta,
kun meret oli läpi purjehdittu,
kunnes havaitsin kerran
taivaan leimahtavan liekkiin,
kun hiuksesi hulmusivat valossa:
suudelmasi tartuttivat minuun
villisti lentävän meteorin hehkun,
ja kun liukenit vereeni,
lapsuutemme villiluumun
makeus kihosi kielelleni,
ja puristin sinua rintaani vasten
kuin olisin saanut uuden kosketuksen
elämään, maan kamaraan.

- Pablo Neruda -
Kapteenin laulut (Los versos del Capitán, WSOY 2008, suomennos Jyrki Lappi-Seppälä)

6 kommenttia:

  1. Tämän runon väkevä tunnelma vie ajatuksen kauas vuosien taa.

    VastaaPoista
  2. Unelma, juuri sinne, juuri sinne...missä tehtiin isoja ratkaisuja ihan vielä kun oltiin 'just kids'.

    VastaaPoista
  3. Sinulle ihana Leena on sivullani ajatellaan aikatherine ihana kesäpalkinto. Toivon että haet sen sivullesi ja teet oman runosi aiheesta sitten kun ehdit. Olet runojen ystävä kuten minä ja minä myös rakastan Pablo Neruda ja tietysti monia muita joita ihana blogisi on täynnä. Annan sinulle mielikavassani sylillisen valkeita ruusuja. Halaus ja Nauti kesästä.

    VastaaPoista
  4. Aikatherin, kiitos kunniasta, mutta olen nyt ylityöllistetty. Ohitan usein haasteita, etenkin jos ne vievät aikaa.

    Minä en osaa kirjoittaa runoja tuosta vain, vaan ne pulpahtavat omia aikojaan milloin sattuu. Riimitellähän aina voi ja osaa, mutta se on ihan eri.

    Valkeat ruustu ovat juuri ominta minua. Kiitos! Ja minä ojennan sinulle sylillisen villikukkia!

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  5. Pablo Nerudan runoja olen lueskellut, tykkään!
    Ihanaa juhannusta Leena!

    VastaaPoista
  6. Seijastiina, Nerudaan ei kyllästy ikinä, ei koskaan...

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista