lekottaa puutarhassa Eedenin.
Täällä on pohjoista - ja ystäväksi
syksyn tänä vuonna valitsin.
Elän kuin vieraassa talossa,
josta näin outoa unta, jossa ehkä kuolinkin,
ja jotain outoa illan raukeudessa
heijastuu salavihkaa peileihin.
Tummien matalain kuusten alla
kanervat suhisevat tuulena.
Kuin veitsi, vanha, rosoinen,
kuun sirpale loistaa himmeänä.
Tänne toin viimeisen pyhän muiston
ei-kohtaamisesta kanssasi -
kylmän, kevyen ja puhtaan liekin
voittona kohtalostani.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, suomennos Marja-Leena Mikkola)
Nyt lähti varaus Ahmatovan kirjasta, on nämä niin vaikuttavia runoja. Kiitos, Leena <3
VastaaPoistaPirkko, osta se. Minä tilasin. Oletko muuten seurannut muita Ahmatova -runoja samasta kirjasta tässä blogissa. Kun on aikaa niin scrollaapas vähän...Huimaa. Olen aivan rakastunut Ahmatovaan ja Mikkola on tehnyt upeaa työtä suomennoksissa, sillä Annan henki ja mieli soi runoissa.
Poista♥
Tuon Anna Kareninan filmiverison haluisin nähdä pian uudelleen!
VastaaPoistaMutta hei, kuulin eilen, että Marja-Leena Mikkolalta ilmestyy pian(?) suomennoksia Marina Tsvetajevan runoista. Luotan Mikkolaan venäjän suomentajana ja runouden suomentajana. Olen niin innoissani! (täytyy tätä nyt sitten täällä hehkuttaa) Ilmeisesti myös Kaisa Iäkseltä tulee Tsvetajevan runojen suomennoksia.
Kun vain saisin vielä itseni kertaamaan ja opiskelemaan venäjää... Tässä ehkä tälleen yritän tsempata meitä kielikertauksen tielle, sulle saksaa, Rilkeä ja Salzburgia (mä en ole koskaan käynyt, olisipa ihana joksus päästä sinnekin käymään!) ja mulle venäjää.:)
Sanna, minulla on se omana, mutta kotona vielä katsomatta!
PoistaEt satu muistamaan kustantajaa? Miksi minä en ole kuullut tuosta...Se kirja on sitten must.
No, kyllä menee vielä aikaa ennen kuin ehdimme istua saksan tunneille. Näkisit kotimme juuri nyt;)
Suosittelen!
♥
Yritin etsiä tuota kustantajaa, mutta enpä googlettamalla löytänyt. Löysin vain Koneen säätiön sivuilta, että Marja-Leena Mikkola on saanut residenssipaikan vuodelle 2013 ja kertoi siellä tutkivansa ja kääntävänsä Tsvetajevan runoja, myöhemmin ilmestyy laaja suomennosvalikoima. Eiköhän tästä vielä kuulla! Se Helinin(?) suomennos on kuulemma vähän epätasainen, joten odottelen tätä malttamattomana.
PoistaSanna, kiva, että ehdit seurata asioita puolestani! Tätä emme missaa.
PoistaHelinistä en tiedä mitään, mutta Mikkola on takuujuttu.
Seurataan medioita.
(Nyt uupumus vie kohta...piti kaksi tänään, kun huomenna taas menoja remppatarvikkeiden takia...)
Asun jonkun toisen talossa,
VastaaPoistaminulle vieraassa, jossa, ehkä kuolinkin.
Ja näyttää siltä, kuin Suomi salaa katselisi
itseään tyhjistä peileistä.
Runon toinen säkeistö, alkuperäinen sensuroimaton versio.
Runon Ahmatova kirjoitetti datshallaan, Komarovossa entisellä Kellomäellä vuonna 1956 ja tuo on sitä aikaa, milloin sana "Suomi" oli vielä kiellettyjen sanojen listalla.
Anonyymi, olen vähän tuollaista kuullutkin, toisaalta jossain runossaan, Anna sanoo kauniistikin Suomesta. Sensuuria on ollut niin kauan, että kukaan ei ota enää selvää, mitä kukakin taiteilija oli oikeasti mieltä ja kuka oli mieltä vain pitääkseen henkensä.
PoistaOlen kiinnittänyt huomion, miten venäläisille peilit ovat tärkeitä, ne näkevät ja kuiskivat. Yhdessä Romanov-kirjassa, joka on Lumissa, on Nikolai II:n vaimon runo, jonka nimi on Peilien kuiske ja hän kirjoitti sen bolsevikkien vangittua heidät. Runo on myös kirja-arviossa, Olisiko se ollut Nikolai II...