kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa, ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2013)
kuva Iines
Tykkäsin runosta kovasti ♥
VastaaPoistaKaunis kuva pisaroineen.
Seija, ihan itse elämää.
PoistaNiin minustakin: Huima!
♥
Pidän todella paljon. Niin arkisen todellista.
VastaaPoistaSirkkis, kiva kuulla. Just kuin totta.
Poista♥
Välillä ihmettelen minäkin:)
VastaaPoistaIhanaista viikonloppua sinulle, Leena!
♥
Aili, sama täällä;)
PoistaKiitos samoin sinulle, Aili!
♥
Ja kuitenkin; vähintään joka toisen kohdalla tuo viimeinen toive ei toteudu, niin harras kuin se onkin.
VastaaPoistaIna, näinhän se menee: Elämä on kova juttu. Ja sitten sitä vielä toivoo, että saisi lähteä ensin...
Poista♥
Juuri tältä tämä elämä tuntuu. Vaikka kuinka yritän ehtiä katsella värejä lehtien ja pisaroiden kimmellystä parvekkeen kaiteella, niin nopeaan aika menee ja sitä kovempaa haluaisin pitää kiinni puoliskostani.
VastaaPoistaMahtava kuva tähän tekstin yhteyteen =)
Birgitta, nimenomaan. Pelkään, että kaikki on ohi ennen kuin ehdin sitä edes huomata...Ehkä kaikki ajattelevat näin. En tiedä. Sepä juuri: Kunpa saisin lähteä ensin!
PoistaPakko myöntää, että itsekin hämmästyin. Ehkä tarjoilen tämän myös Lumin lukikoille, sillä just tämä kuva tässä ja tämä runo ovat yksyhteen.
♥
Hyvin valaiseva ja kaunis runo. Niin tuttu tunne.
VastaaPoistaUnelma, kiitos. Niin minullekin...
PoistaSydän!
Kaunis, kuin pala elämästäni <3
VastaaPoistaPirkko, kiitos ja ihan just niin.
PoistaSydän!
Kerta kaikkisen ihastuttava kuva!
VastaaPoistaVintti, eikö vain! Iines osaa.
PoistaSydän!