rahkasammalta kasvavat kalliot
vanhan meren kohina.
Vain tämä silmiini kivettyvä
maisema
jää jälkeeni maailmalle,
veteen heitetyn kiven synnyttämä
aaltoilu,
kaarenkestoinen onni, täydellinen.
- Jenni Haukio -
kuva Sarppu
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan ihastuttava runo kuvan kera, siinä on kaikki ♥
VastaaPoistaKuva kuin taideteos.
Seija, eikö vain: Reposaari. Melkein minun lapsuudenmaisemani siinä. Kiitos.
Poista♥
Tiedätkö, minä en ole uskaltanut lukea vielä Jenni Haukiota..;) Nyt tuli ensikosketus.
VastaaPoistaTäällä on muuten viime aikoina ollut todella hienoja luontokuvia runojen kera!
Sanna, sama täällä. Minulla on aivan oudot syyt...luekmattomuuteen ja ne eivät johdu siitä, että meillä on sama kotikaupunki, vaan...kaipaan niin vahvoja ja rajuja, että onko JH niitä asemassaan enää vapaa kirjoittamaan. Tiedäthän kun minä Ahmatovaa, Tsvetajevaa, Wislawaa, Onervaa, Slungaa, Rekolaa...ja ilm. sinä myös.
PoistaMutta tämä runo tuli vastaan hautajaisvärssynä Hesarissa ja on minusta kovasti kaunis ja koskettava. Sarpun kuva on kuin luotu Jennin runolle ja runo kuvalle. Ehkä pitäisi...
Saan olla niin iloinen, kun muutama hyvä, innokas kuvaaja on antanut minulle kuviaan. En millään ehtisi kaikkea tätä, enkä osaisikaan, itse näin kuvata.
♥