perjantai 11. lokakuuta 2013

Istun tässä, ihmettelen kuinka...

Istun tässä, ihmettelen
kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa, ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2013)
kuva Iines

16 kommenttia:

  1. Tykkäsin runosta kovasti ♥
    Kaunis kuva pisaroineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seija, ihan itse elämää.

      Niin minustakin: Huima!

      Poista
  2. Pidän todella paljon. Niin arkisen todellista.

    VastaaPoista
  3. Välillä ihmettelen minäkin:)
    Ihanaista viikonloppua sinulle, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, sama täällä;)

      Kiitos samoin sinulle, Aili!

      Poista
  4. Ja kuitenkin; vähintään joka toisen kohdalla tuo viimeinen toive ei toteudu, niin harras kuin se onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina, näinhän se menee: Elämä on kova juttu. Ja sitten sitä vielä toivoo, että saisi lähteä ensin...

      Poista
  5. Juuri tältä tämä elämä tuntuu. Vaikka kuinka yritän ehtiä katsella värejä lehtien ja pisaroiden kimmellystä parvekkeen kaiteella, niin nopeaan aika menee ja sitä kovempaa haluaisin pitää kiinni puoliskostani.

    Mahtava kuva tähän tekstin yhteyteen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, nimenomaan. Pelkään, että kaikki on ohi ennen kuin ehdin sitä edes huomata...Ehkä kaikki ajattelevat näin. En tiedä. Sepä juuri: Kunpa saisin lähteä ensin!

      Pakko myöntää, että itsekin hämmästyin. Ehkä tarjoilen tämän myös Lumin lukikoille, sillä just tämä kuva tässä ja tämä runo ovat yksyhteen.

      Poista
  6. Hyvin valaiseva ja kaunis runo. Niin tuttu tunne.

    VastaaPoista
  7. Kaunis, kuin pala elämästäni <3

    VastaaPoista
  8. Kerta kaikkisen ihastuttava kuva!

    VastaaPoista