Kaarlen sillalla.
Taivas itkee kuin viimeistä päivää,
syömmeni vailla on huolen häivää.
Rakkaani ylväästi livressä kulkee
ja kohta minut hellästi syliinsä sulkee.
Jatkamme tanssia lävitse illan
kunnes saavumme portille sillan.
Sen kello on pysähtynyt
aikamme on siis tässä ja nyt.
- Anne Kaiterniemi -
Oi, että♥
VastaaPoistaSilta, sade, rakastuneet ja carpe diem!
Tinttarus, juuri niin♥
PoistaRakastan siltoja, rakastan sadetta, rakastan olla rakastunut ja capre diem!
Aika jotenkin sopiva runo minulle juuri nyt, kun olen rakastunut poikaystävääni uudelleen sateisessa kaupungissa ;)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, sade luo kaiken uudeksi!
PoistaTietäisitpä, mitä meillä oli viisi päivää sateisessa Salzburgissa...;) Jos olisi ollut joku helle, olisin ollut ihan eri, nyt olin minä ja...
Ihanaa kuulla, mitä sanot♥ Rakkaus ei ole ikinä tasainen viiva.
(Arvaat varmaan mitä minä luen: Olen tulessa!)
Onkohan tää runo Annen ja Arin Brysselin matkalta vuosia sitten??
VastaaPoistaAnonyymi, tässä on muu kaupunki kuin Bryssel ja runon serkkuni luki minulle tässä tilaisuudessa
Poistahttp://leenalumi.blogspot.fi/2013/05/kiitos-tytot.html