perjantai 5. huhtikuuta 2013

Nuoruus

Minä olin niin nuori ja kiihkeä,
miten saattaa kaivatakaan
se nuoruus, jolla on nälkä
ja turmelus suonissaan.
Ja punaiset lyhdyt loisti
ja viulut ja saksofonit soi,
bulevardien liekkimerta
kadun asfalttipinta joi.

Minä tuijotin yöhön räikeään
käsin, kasvoin palavin.
Yön hurma sai minut vapisemaan
niin että huohotin.
Kadun liekkimeressä loisti
pedonsilmät autojen,
minä olin niin kipeän nuori
ja yksinäinen.

Minä itkin joskus salaa,
kuten nuoruus itkeä voi,
kun punaiset lyhdyt loisti,
ja viulut ja saksofonit soi.
Yön suurissa tanssisaleissa
hien tuoksu ja puuterin
oli sairaan kiihkeä niinkuin
minun sielunikin.

Minä olin niin nuori ja kiihkeä
ja kuumasilmäinen.
Bulevardeilla kiilsivät katseet
silmien maalattujen.
Kipein, ihanin nuoruuteni,
- niin katkerana nään -
miten hukkui se pimeän hotellin
porraskäytävään.

- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja (WSOY 2003)

6 kommenttia:

  1. Tämä on yksi suosikkejani Mika Waltarin runoista :)
    Niin nuori ja kiihkeä kai olin minäkin ... ja jos en enää nuori, niin ehkä kiihkeä vieläkin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, niin minunkin. Eihän kiihkeys nyt saa minnekään kadota;)

      Tässä toinen suosikkini Mikalta http://lumikarpalo.blogspot.fi/2010/12/lokakuu-1941.html Taidan julkaista tämän joka vuosi...

      Poista
  2. Kiitos ihanasta Waltarin runosta!
    Leppoisaa viikonloppua sinulle & Hänelle.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä. Monet eivät edes muista, että Waltari oli myös runoilija...

      Kiitos samoin sinulle & co!

      Poista
  3. Heti syttyi kipinä kun ensisanat näin. Tämä on niin ihana... ja kiihkeä....

    Jotain vielä tuosta ajasta elää sisälläni.

    VastaaPoista
  4. Birgitta, tässä on sellainen tempo, että se vie mennessään.

    Hyvänen aika ellei siitä jotain meissä vielä eläisi...;)

    VastaaPoista