ja kaikki on niinkuin näet: metsä, savu ja pakenevat
kiskot.
Jossakin kaukana täältä, etäisessä maassa
on sinisempi taivas ja ruusujen peittämä muuri
tai palmu ja leudompi tuuli -
ja siinä kaikki.
Ei ole mitään muuta kuin lumi kuusen oksalla.
Ei ole mitään, mitä voisi suudella lämpimin huulin,
ja kaikki huulet jäähtyvät ajan mittaan.
Mutta sanot, lapsi, että sydämesi on väkevä
ja että turha elämä on kuolemaa vähemmän.
Mitä sinä tahdot kuolemasta? Tunnetko hänen
vaatteittensa inhan löyhkän,
eikä ole mitään tympäisevämpää kuin kuolema oman käden kautta.
Meidän on rakastettava elämän pitkiä tunteja, jotka
ovat sairautta täynnä,
ja ahtaita ikävän vuosia
niinkuin niitä lyhyitä hetkiä, joina erämaa kukkii.
- Edith Södergran -
Runoja (Dikter, WSOY 1969, suomennos Uuno Kailas)
kuva Jael
Meidän on rakastettava elämän pitkiä tunteja, jotka
VastaaPoistaovat sairautta täynnä,
ja ahtaita ikävän vuosia
niinkuin niitä lyhyitä hetkiä, joina erämaa kukkii.
Tulee kylmiä väreitä aina kun luen runosta tämän kohdan <3 Uskomaton kiteytys!
Annika, minusta tämä on toivon runo. Vaikka tuntuu joskus, että elämä on vain harmaiden päivien ketju, niin silti tulevat ne autuaat hetket, jolloin elämä (lue:erämaa) kukkii.
Poista♥
Vaikuttava ja raskas Södergranin runo. Luin tämän poikani hautajaisissa tehdyssä runokoosteessa. Kuvailin siinä poikani elämän eri vaiheita lapsuudesta alkaen.
VastaaPoistaTuo paljon muistoja minulle, raskaita ja rakkaita.<3
Kiitos tästä runosta, Leena-IhaNainen ja hyvää hiljaista viikkoa sinulle.<3333
Aili, erittäin vahva runo. Ja sopii myös hautajaisiin, kuten eräät Harmajan runot. Aionkin tuoda tänne Harmajalta sen, joka luettiin isäni hautajaissa.
PoistaSitähän menetys on: rakkaan ja raskaan vuorosoittoa.
Ole hyvä ja kiitos samoin Aili-IhaNainen!
♥