keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Eroja

Kävelet lävitseni, mutta en tunne sitä, kasvosi piirtyvät tyynyyni,
mutta en tiedä minkälaisia unia näet. Silmistäsi näen kuinka ikävä
palaa luokseni, varjojen kasvaessa seinille ennen kuin olit 
lähtenytkään. Katselen ikkunastani kunnes kaupunki sammuu ja
valot syttyvät. Ihmisiä on vaikeaa hahmottaa sateisen kadun 
kuvajaisista. On vain varjoja jotka häilyvät väristen, kadoten
jonnekin.

- Ari Kokkonen -
Paperilyhtyjä - Runoilijoiden antologia (Books on Demand 2013)
kuva Heli Vilmi: Hiljaisia tuulia

6 kommenttia:

  1. Wou, ihana!
    Löysin täältä mielenkiintoisen blogin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamomilla, kiva, että pidät. Rollaile alas ja lue;-)

      Poista
  2. Vähän myöhässä olevan lämmin kiitos Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain♥

      Sopivan kuvan läytäminen on niin vaikeaa. Etsin tähän muuta kuin kasvokuvaa ja minulla oli runoilija Heli Vilmiltä tähän täydellien kuva. Jos ehdin ottaa häneen yhteyttä ja saan kuvaluvan, vaihdan tähän vieläkin sopivamman. Uskon, että kuvataidetta harrastavana tajuat miten runo kuin syttyy kuvasta, mutta voi se siitä myös latistua, jos ei osu just nappiinsa. Ainakin Keira on tuossa kuin jo lähtemässä tai jättänyt jonkun...

      Poista
    2. Tää on hyvä, kiitos Leena ja Heli

      Poista