keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Lumipisara

Kaikkien rajujen hyväilyjen muistot
ovat pudonneet päivien taa.

Mutta kerran 
suutelit hiljaa otsaani
lähtiessäsi luotani
lempeässä lumisateessa.
Ja ympärillämme oli valkoinen hellyys
niin ihana, niin itkettävä.

Sen hetken muisto
puhkeaa sinisinä iltoina
kuin hiljainen kukka
täynnä särkyvää tuoksua,
ja sydämeni täyttää
vain värisevä hyvyys.

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)

20 kommenttia:

  1. Ihanaa, Katri Vala värisyttää aina. Usein runoissa on luonnonkuvausta sielunliikkeiden kanssa lomittain, se kai koskettaa, luulisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-L, se on niin totta! Olen lukenut häntä 16 -vuotiaasta ja vielä vain tunne vahvistuu, runot kertovat uusia tunnelmia, toiset vasta aukeavat...Uskaltaisiko sanoa, että osin jopa luontoeroottista runoutta. Sininen puutarhakin on ikimuistoinen runo.

      Poista
  2. Herkimmät hetket siirtyvät syvimmälle sieluun. Kaunis runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina, näinhän se on ja sieltä ne voivat joskus siirtyä paperille...runoina. Sielunkukkina.

      Poista
  3. Aivan mielettömän hieno, herkkä, koskettava ja värisyttävä.

    Kiitos Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, värisyttää...ja nousee muistoja...

      Ole hyvä!

      Poista
  4. Ihana lumiruusu!
    Oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua sinulle, Leena-LumiNainen!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, lumiruusuksi minäkin tätä nimitän, kiitos.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  5. Leena, kun olen lukenut Katin päiväkirjoja ja kirjeitä, tiedän, että tuo on suoraan hänen omasta elämästään. Niin kai runot useinkin ovat, ainakin mutkan kautta. Hänen elämäänsä oli hurjan kiinnostavaa tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, niin olen minäkin ymmärtänyt. Olet varmaankin lukenut myös Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret, jossa kirjailija kuin asettuu runoilijoien Katri Vala ja Elina Vaara, pään sisälle ja kertoo naisista fiktion ja faktan kautta. Upea kirja! Vaara tosin jäi minulle kaikkineen paljon laimeammaksi kuin Vala. Ostin Vaaran Kootut runot kirjamessuilta ja yhtään en syttynyt. Sen sijaan Katrille aloin palaa jo teininä ja se vain jatkuu.

      Mitenkäs...eikös Katrin elämästä voisi löytyä vaikka mitä tutkivalle kirjailijalle...ja onhan niitä muitakin vahvoja suomalaisia nais- ja miesrunoilijoita. Siis pieni vinkki;-) Kaipaan kirjailija- ja runoilijaelämänkertoja!

      Poista
    2. Tarkoitatko aikuisille? Runokirje-kirjani on oikeastaan siltä ja väliltä, ainakin nuorten aikuisten luettavaksi vallan sovelias, mutta minusta sen voi lukea kuka vain Katri Valasta kiinnostunut. Varmasti hänestä olisi ainesta vielä moneen kirjaan.

      Poista
    3. Voi minua, taas unohdin, että sinä olet kirjoittanut kirjan nuoresta Katri Valasta eli Runokirje on kirjan nimi. Googlasin sinut;-) Miten mieletön tuotanto!

      Minua niin kiinnostaa Tulenkantajat, nuo aikuiset ihmiset ja heidän valonsa ja pimeytensä, olisin halunnut olla yksi heistä...Varmaankaan heistä kaikista ei ole koskaan kirjoitettu kaikkea.

      Mäkelä muuten on kirjoittanut kirjaan L Onerva Liekkisydän niin vahvat alkusanat, että en voi olla itkemättä kun luen ne. Ostin muuten Hannu Mäkelän Nalle ja Moppe ja luen sen blogiini, kun ehdin.

      Siis 'diggaan' Mäkelää, mutta P.R. ei käy minulle ollenkaan ja miten hän koskeekaan kaikkeen, mitä rakastan: Mika Waltariin, Yrjö Jylhään, Aila Meriluotoon...Onneksi seuraavaksi on vuorossa hänen exänsä, joten...;-) Oi, anteeksi tämä vuodatus!



      Poista
  6. Heh, hymistelin täällä tuohon yhden kommenttisi vuodatukseen.;)Minä jatkaisin tuota "harmittavaa" listaa vielä Veikko Huovisella. Eilen näin sattumalta kaupassa P.R:ltä kirjan Juhani Ahosta nimeltä (kuinkas ollakaan!) "Naisten mies ja aatteiden". (Menen muuten tänään katsomaan Venny Soldan-Brofeldtin näyttelyä!)

    Toistelen A-L:n sanoja; Katri Vala värisyttää aina.
    Tuosta teidän keskustelusta tuli mieleen, kuinka minua on hämmentänyt joskus kun lukee kritiikkejä, että vieläkin (huokaus)suomalaiset lyyrikot inspiroituvat luonnosta. Tai kuinka tylsät suomalaiset lukijat haluavat vaan luonto aiheisia runoja. Tai että vihdoinkin kirjoitetaan muuta kuin luontolyriikkaa. Hmm...tietenkin on hyvä että runoja on lukuisista aiheista, mutta miten niin luonto olisi jotenkin loppuunkulutettu aihe ja passe? Toisaalta, kun ajattelee kuinka monet ovat luonnosta vieraantuneita ja kuinka luontoa tuhotaan....
    Sain joululahjaksi kirjan MArc Chagallista, siinä hän sanoo näin: "The habit of ignoring Nature is deeply implanted in our times. This attidute reminds me of people who never look you in the eye; I find them disturbing and always have to look away."

    (Apua, en osaa enää kirjoittaa lyhyitä kommentteja! Tämäkin vielä vähän aiheen vierestä.)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Sanna, sinä käännät puukkoa haavassa;-) Katsos kun minua kiinnostaa myöskin Juhani Aho ja hänen naisensa. Se tv-sarja, jossa Vennyä tai sitten toista siskoa, näytteli Sara Paavolainen...En ikinä unohda. Sinä tiedät mun trauman ja en vain voi sille mitään. Hän itse mielestäni rakentaa itsestään kuvaa kuin olisi suurikin naistenmies ja sitten vielä älyä päälle: Anna mun kaikki kestää!

    Valassa on taikaa 4-ever!

    Luonto ei ole ikinä ohitettu. Minusta luontoeroottiset runot ovat ihan huippua. Jos rollaat vähän alaspäin ja löydät sen Volasen upean suokuvan ja sen runon, joka on 'kaikkien kosteikkojen puolesta', tajuat, mistä on kysymys;-)

    Onpa hienosti sanottu Chagallilta...Lainaan tuota johonkin sopivaan rakoseen: Kiitos♥

    Minä yritän joskus olla lyhytsanainen, mutta harvoin siinä onnistun...Vähän kuin se Waltarin juttu: "Oli tammikuu ja sadetta ja kylmää. Minä olin yksin ja pelkäsin yötä. en tähden sanoin, että hän saisi tulla luokseni, mutta että minulla oli vain yksi vuode. Ja jottei hän käsittäisi minua väärin, lisäsin, että olen pyrkinyt jossakin määrin olemaan gentlemanni. ja vielä ollkaseni rehellinen sanoin, että minun ei ole koskaan täysin onnistunut olla sellainen."

    Kiitos samoin sinulle♥ (Avaan huomenna Lumissa synttäriarvonnan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sen tv-sarjan aika hämärästi. Sara Paavolainen oli Venny, Tillyn näyttelijän muistan vain ulkonäöltä. Olen ilmeisesti hullaantunut kulttuurihistoriallisista(kin) taloista, sillä olen etsinyt Ristinummelta tuota Vennyn sisaren Tillyn taloa ja luulenpa, että olen sen paikantanut.
      Vennyn näyttelyssä näin pari ihanaa muotokuvaa Maggie Gripenbergistä. Minä en muista kuulleeni aikaisemmin tuosta tanssijattaresta, mutta mielenkiintoni heräsi. Yritin etsiä netistä noita kuvia, kun olisin halunnut laittaa ne pinterstiini, mutta eipä löytynyt. Sen sijaan löysin tiedon hänen elämänkerrastaan. Mutta sitä ei löytynyt sitten meidän kirjastosta (kirjaston tiedostot väitti muuta). Nyt se on varattu minulle naapurikunnan kirjastosta, jos se sieltä varastoista löytyisi...
      Ihanaa, kuinka löytää aina uusia tutkimattomia polkuja!

      Minä puolestani kirjoitin ylös tuon Mika Waltarin. Ja myös Sirkka Seljan. Kiitos!

      Poista
    2. Sanna, se saisi tulla uusintana, sillä oli niin hyvä.
      Minulla ei nyt tule mitään mieleen Maggiesta, mutta jos olisit maininnut Mathilde Krzesinskan, olisin ollut heti kartalla. Pietari 189...ja Nikolai II.
      Sinähän kuljet kuin minä: Löysin Sibeliuksen musiikin niin, että ensin löysin Bo Carpelanin kirjat, sitten Axelin, jonka luin 10 kertaa. Bo Carpelanin köyhä sukulainen liittyy paljon Sibeliukseen. Sitten löysin Sibeliuksen elämänkerrat ja sitä kautta musiikin. Ja sitten Rahkamo ja Kokko jo luistelivatkin kultaa Valse Tristen tahdittamana...Siis yksi asia johtaa toiseen.

      Uudet polut pitävät meidät hengissä!

      Mietin, että oletko sinä ollut asialla, sillä sain meilin jonkun kirjasta (en muista enää paikkakunnan nimeä) ylikirjastonhoitajalta, jossa mainittiin, että olen Camille Claudelin elämänkerrasta kirjoittaessani maininnut myös Camillen veljen Paulin teoksen, jota nyt asiakas etsii kuumana;-) No, sitä teosta ei saa kuin englanninkielisenä eli kyllä me olemme pienenä kielialueena monesta katveessa.

      Ah, kunpa aina voisi löytää tuollaisia runona, mutta ei se ole niin helppoa...

      Poista
    3. Nyt uusinnalle olisi mitä parhain hetki, kun on Venny Soldan-Brofeldin 150V. juhlavuosi.
      Minäkin nykyään tunnistan Mathilde Krzesinskan!:)

      Tiedätkö, Axel on minulla lukematta Bo Carpelanin tuotannosta (ja muutama muukin...). Olen lukenutkin blogistasi, kuinka se on ollut sinulle merkittävä ja moneen kertaan luettu. Ajattelin lukea Axelin kesällä. Tai ehkä jo aikaisemmin, ken tietää.

      En se minä ollut. Mutta olen kyllä kiinnostunut tuosta Paul Claudelin teoksesta.
      Välillä kun käsiini osuu joku tuoreeltaan suomennettu tusinaviihdehöttökirja, itku meinaa tulla, kun ajattelen niitä lukemattomia hienoja ja laadukkaita kirjoja ja vähän marginaalisempia kirjoja joita ei suomenneta. (Vieraan lapsikin on vasta ensimmäinen suomennos Hollinghurstilta!) Tiedän toki, että kirjojen kustantaminen on bisnestä, mutta silti(tai ehkä myös sen takia) itkettää.

      Poista
    4. Sanna, ai sinä pysyt noin perillä...
      Mathilde muuten selvisi hengissä ja avioitui kenen kanssa...oliko yksi Romanoveista. Ja muuttivat Pariisiin. Dmitri oli myös hyvin kiinnostava.

      Hyvänen aika sentään, suvella viimeistään luet Axelin.

      Itse asiassa siellä oli kirjassa mainittu kaksi Claudelin teosta, mutta minulla taisi olla sitaattilainaus vain siitä toisesta.

      Niin, tuli yksi Gavalda, arvaa vaan luinko kahta sivua enempää, en vain pysty.

      Tiedän ja nyt odotankin, että saamme Hollinghurstilta lisää suomennoksia. No just sen takia niihin oikeesti parempiin pitäisi panostaa. Eräät pienkustantamot uskaltavat tehdä senkin kuten vaikka Sammakko ja Savukeidas.

      Poista