mutta en tiedä minkälaisia unia näet. Silmistäsi näen kuinka ikävä
palaa luokseni, varjojen kasvaessa seinille ennen kuin olit
lähtenytkään. Katselen ikkunastani kunnes kaupunki sammuu ja
valot syttyvät. Ihmisiä on vaikeaa hahmottaa sateisen kadun
kuvajaisista. On vain varjoja jotka häilyvät väristen, kadoten
jonnekin.
- Ari Kokkonen -
Paperilyhtyjä - Runoilijoiden antologia (Books on Demand 2013)
kuva Heli Vilmi: Hiljaisia tuulia
Wou, ihana!
VastaaPoistaLöysin täältä mielenkiintoisen blogin.:)
Kamomilla, kiva, että pidät. Rollaile alas ja lue;-)
PoistaVähän myöhässä olevan lämmin kiitos Leena!
VastaaPoistaOle hyvä vain♥
PoistaSopivan kuvan läytäminen on niin vaikeaa. Etsin tähän muuta kuin kasvokuvaa ja minulla oli runoilija Heli Vilmiltä tähän täydellien kuva. Jos ehdin ottaa häneen yhteyttä ja saan kuvaluvan, vaihdan tähän vieläkin sopivamman. Uskon, että kuvataidetta harrastavana tajuat miten runo kuin syttyy kuvasta, mutta voi se siitä myös latistua, jos ei osu just nappiinsa. Ainakin Keira on tuossa kuin jo lähtemässä tai jättänyt jonkun...
Tää on hyvä, kiitos Leena ja Heli
PoistaEikö vain;-) Ole hyvä.
Poista