torstai 27. syyskuuta 2012

KATSOT PEILIIN. PITKÄÄN. MIKÄ OLISI...


Katsot peiliin. Pitkään.
Mikä olisi muuttunut? Ja olisiko pitänyt?

Ehkä silmien pohjalla jotain vapisevaa
ehkä huulien kaari vavahtavampi.
Eihän se vielä kerro että pimeä hipaisi läheltä
että lopullisen kosketus oli niin todellinen
että silmät kysyvät onko vielä lupa nauraa
että jalat kysyvät saako juosta
kukkivalla nurmella
että onko oikein iloita kaiken sen jälkeen

että jokin huutaa: aurinko, älä laske,
toivo, älä katoa,
elämä, pidä minusta kiinni!

- Maaria Leinonen -

12 kommenttia:

  1. Hanne, ole hyvä.

    Sain tämän meilissä blogiystävältä...

    VastaaPoista
  2. ♥ Löysitpä mahtavan kuvan, nappiosuma!! Suapiko kysyä mistä? :)

    VastaaPoista
  3. Annika, tätä kuvaa ja yhtä toista Helenistä olen käyttänyt tosi paljon. Helenin elämänkerrasta, jonka olen tehnyt blogiini joskus kauan sitten eli In the Frame Helen Mirren - My Life in Words and Pictures.

    Tässä yksi runo melkein samalla kuvalla http://lumikarpalo.blogspot.fi/2010/08/rakkaudesta-rakkauteen.html

    Kiitos ihanasta runosta, jota pian kohta tarvitsen todella!

    VastaaPoista
  4. Olipa kaunis ^ Haikea.

    Voi, voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain, mutta ei ohita nyt tuota sinulta saamaani....

      Kiitos♥

      Poista
  5. Ooh, Maaria Leinosen runot ovat vanhoja rakkaita tuutujani, joita en ole hetkeen muistanut. Kiitos muistutuksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, minulle ihan uutta. On kuin olisin saanut lahjan, kun blogiystävä meilasi minulle tämän runon, josta tulee minulle silta yli synkän virran.

      Ole hyvä.

      Poista
  6. Onpa herkkä ja kaunis runo. Kiitos Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ole hyvä. Kirjoita tämä itsellesi johonkin talteen. Joskus voi tulla tarve tähän voimarunoon.

      Poista