Sade, kastele maan haljenneet huulet
viljan lempeäksi hymyksi
Sade, älä yllätä koditonta
lehdettömän puun tiellä
Sade, älä hukuta riisiä tyhjiksi kupeiksi
Sade, pese sokeiden silmistä unien imelä
Sade, kastele hyökkääjien aseista ruuti
Sade, pese mullasta iäksi veri
Sade, ojenna kätesi ruusuille ja siemeniä suuteleville
Sade, aivan kuin joku itkisi
ilosta
- Tommy Tabermann -
perjantai 21. syyskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
<3
VastaaPoistaTähän ei osaa sanoa mitään.
VastaaPoistaVoiko kauniimpaa olla. Aloin ihan toivoa sadetta auringonkultaamalle taivaalle:)
Vesi paras voitehista...
Tämä runo suuteli poskelle.Ja lupasi pitää huolta.
Sade pesee, huuhtelee ja ravitsee. Ihana Tabermannin runo. Sopii juuri tähän hetkeen.
VastaaPoistaSateen monista kasvoista kuvasi näyttää ne lempeämmät. Kaunis kuva ja runo.
VastaaPoistaSannabanana, just: ♥
VastaaPoistaTinttarus, sateen kostein huulin suuteli...Runo kuin Tommyn muisto, huolehtiva.
VastaaPoistaBirgitta, juuri nyt ja näihin päiviin. Voi, Tabermann oli Valonkantaja.
VastaaPoistaIna, haluan imarrella sadetta, sillä rakastan sitä;-) Tyttäreni on Meri, jos hän olisi saanut siskon, olisi hän ollut Sade.
VastaaPoistaKiitos.
Sateessa,ja sateenropinassa jotain äärettömän lohdullista ja rauhoittavaa. Tabermann oivalsi tämän hienosti ja kiteytti runon muotoon.
VastaaPoistaUpea runo.
Niia, nimenomaan. Minä, joka olen aika huono saamaan unta, nukahdan sateen musiikkiin kuin vauva. Tabermann oivalsi monenlaista ja oli niin hurmaava...Jos olisi enemmän hänen kaltaisiaan...
VastaaPoistaNiin minustakin. Kiitos.
Sataa saaden sadepisarat valumaan hiljaa kuin kyyneleet poskella...vaan nyt ovat kauniin sävyisellä lehdellä valuen hiljaa pois auringon hymyillessä taivaalla,
VastaaPoistaIlon ja Onnen kohdatessa toisensa<3
Sirkka, sadehan on sielun ja luonnon virkistystä, joten tämä kaikki on vain onneksi.
VastaaPoistaKohta kuitenkin saapuvat kuivat, kirpakat päivät, jolloin haravoimme yöpakkasen puremia, rapisevia ruskalehtiä.
♥
...ja keväällä tuovat sinulle ilon ja onnen tunteen pinkit muscarit, jotka valtoimenaan pikkuhiljaa lisääntyvät saaden hyvän mielesi jatkumaan aina kun katsot helmeilevää pinkkiä ympärilläsi<3
Poistatätä kirjoittaessani olen onnellinen kanssasi<3
Kauneimmassakin onnenpilvessä on se harmaa reunus: Jospa tietäisit, mikä oli pienen sipulin kappalehinta;-) Eivät nyt ainakaan valtoimenaan vielä ensi keväänä eli vain kymmenen, jos myyrät sen sallivat.
VastaaPoistaOllaan silti onnellisiä yhdessä ja erikseen.