torstai 4. lokakuuta 2012

SUOLAMPI, SUON LEHTIEN HILJAISUUS...

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus
niittyvillaa, kurkien untuvaa

ja niin olit itsekin
rakastetun käsien jäljiltä

kosteikko

ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän

ymmärsit että se oli samaa juurta 
että elämä alkaa vedestä

henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.

- Sirkka Selja -
Pisaroita Iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen (Paratiisi, Minerva 2011)

12 kommenttia:

  1. Ihanan koskettava. Tunnetta täysi. Miten joku osaakin asettaa sanansa noin. Nautin täysillä. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, eikö. Selja on teiniaikojeni suosikki, jonka olen löytänyt uudelleen.

      Tässä on kaikki, kaikki...

      Poista
  2. Voi jestas sentään. Tämä oli kuin oma elämä hetkiä taaksepäin...

    Kiitos Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, juu...sitä juuri.

      Ole hyvä.

      Poista
  3. Oi miten ihana! Kiitos Leena♥

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Ronja, eikö vain...Suot ovat ihania ja kaikki se tunnelma niissä.

      Poista
  5. Ihana runo ja kaunis kuva. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, ole hyvä. Minäkin olen niin ihastunut sekä tähän kuvaan, että runoon. Mietin, että pitäisköhän tarjota myös Lumin lukijoille...

      Poista