Lunta kuin Tohtori Živagossa.
Talon kietoo valkea pumpulivälly
uneen upottava.
Unen lumella punainen tulkkuparvi
ja tassunjäljet,
pehmeän tassun jäljet.
- Helena Anhava -
Valoa (Otava 1988)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
- Leena Lumi
- "Me kaikki seisomme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin." "We're all standing in the gutter, but some of us are looking at the stars." Hei, minun nimeni on Leena Lumi ja pidän yllä olevasta Oscar Wilden sitaatista. Lause löysi minut Ruth Rendellin dekkarissa Veden lumo syrjäytyneen Fowlerin lausumana. Joskus sitä törmää johonkin sitaattiin, joka alkaa elää omaa elämäänsä alitajunnassasi. Minussa Fowlerin lause sytytti Valonkantajan, joka haluaa tarjota teille kirjataivaan tähtiä Kaikkien Aistien Juhlilla, itse elämällä, maustettuna. Kaikkia haluan ymmärtää, mutta kaikkia en voi miellyttää, joten tervetuloa seurassani viihtyjät! Pääasiassa kuitenkin haluan saada teidät lumoutumaan lukemiseen. "Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura" eli "Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta", totesi jo filosofi Seneca aikanaan. Vain taivas on kattona kun tarjoilen teille lukuelämyksiä - intohimolla!
Runokirjat Leena Lumissa
Leena Lumin omat runot
-tulisit vaikka tuskassa...
Onni onnettomuudessa
Jos tämä katoaisi?
Kirjankansirunot
Road Map
Unelmia
Juhli kanssani tätä lumista...
sinä et koskaan saa niin...
Kuudella sanalla...
Kiitos kaikille ihanille...
rakkautta ensisilmäyksellä
naisen kuva
Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat...
Hienoa talvitunnelmaa runossa ja kuvassa!
VastaaPoistaMinttuli, kiitos.
VastaaPoistaTämä kuva on meidän lehdosta ja jo vanha, mutta alusta asti kuvan nimi on ollut Lumipuisto kuin Živagosta. Anhavan runo suorastaan pyysi tätä.
Täältä minä hiljaa hiivin tassun jäljet puhtaaseen pehmeään lumeen jättäen.
VastaaPoistaKaunis on lumen lehto niin kaunis, tähän pysähdyn ja katselen tuikkuparvi ympärilläni.
Sirkka, juuri niin. Meidän tassunjälki, Hänen Majesteettinsa, juuri lähtee lumilehtoon uusia jälkiä tekemään...tuikut on sytetetty ja kaikki lumoava...ympärillä sun ja mun...ja meidän koiruuksien. Sininen hämärä putoo...
VastaaPoista♥
Ihanat nuo pehmeät tassun jäljet!!
VastaaPoistaHanne, eikö vain. Sielu vain veti valitsemaan kuvaksi tämän Živagolaisen tunnelman.
VastaaPoistaniin on kaunista ja tykkään Laran musiikista.. se rakkaus
VastaaPoistaAikatherine, kiitos. Laran teema oli meidän häävalssimme ja toimittajana pakinanimimerkkini oli Lara. Niin...se rakkaus.
VastaaPoistaIhana runo ja kuva! Tykkään Helena Anhavasta; pitäisi lainata taas kirjastosta joku runokokoelma häneltä.
VastaaPoistaMaria, minä en varmaan olisi Anhavaa muistanutkaan, ellei minulle tulisi Suomen Kuvalehteä, jonka mukana sain lahjaksi kirjallisuuskalenterin. Siinä on paitsi kalenteritilaa, myös kullekin kuukaudelle paljon runoja. Hyvin osuvia runoja.
VastaaPoistaKiitos!
Cute!
VastaaPoistaAllu, thanks!
VastaaPoistaMulle tulee joka vuosi sellainen olo talvella, että olispa jossain mökissä ja tulispa niin paljon lunta, että kaikki sais jäädä mökkeihinsä olemaan ja köllimään. Tulta takkaan ja lämmintä juotavaa. Ehkä sellaiset kapeat kulkureitit naapureille, jonne voisi hipsiä, jos tylsyys iskee, vaikka todennäköisesti ei iskisi ;-)
VastaaPoistaBirgitta, mutta kun minä ajattelen semmoista juhannuksenakin;-) Minulle ei tule tylsä vaikka muutaisin Skotlannin äärimmäiselle saarelle, jos minulla vain on kirjoja. Mutta lumen ympäröimä mökki on jotenkin lämmin pesä, jonne tekee mieli jäädä...
VastaaPoistaSain työkaveriltani sellaisen B&B osoitteen Skotlannin perukoilta. Paikka näyttää aivan upealta ja pohdin nyt, että joskus vien miehen sinne. Jos himosi kasvaa, niin pyydä nettiosoite =)
VastaaPoistaBirgitta, laita se linkki mulle. Arvaa, onko sun Idän pikajunaasi lähetetty kaikille;-) Jos myis talon pois, niin ehkä sitten...,mutta Skotlantiin aiomme lähteä, joten...Kiitos! Himo on kypsä;-)
VastaaPoista