Kosmoksen runot voivat olla vain kuiskauksia.
Kukaan ei vältä tähteään; sitä on pakko seurata.
Avioliitossa jokainen on aina vastaparinsa arvoinen.
Se, joka ei vielä itse ole lempeä, kaipaa lempeyden voittoa voimakkaammin - niin kuin asiaa, jonka voitosta hän on epävarma ja jolla on monta vihollista hänessä itsessään.
Nerokkain on taipuisin ja taipumattomin.
Kaiken sairaan ympärille kuu kutoo verkoaan, kunes täysikuu tulee ja noutaa sen jonain kauniina yönä.
Todella syrjäytyneitä ja vajonneita ovat vain alhaisesti toimineet ihmiset.
Ei ole välttämätöntä rukoilla; voi katsoa tähtiä ja tuntea halua vajota maahan sanattomaan palvontaan.
- Edith Södergran -
Edith Södergran - Kaikkiin neljään tuuleen (Into 2013, suomennos Hilja Mörsäri)
