Juhli kanssani tätä lumista yötä...

Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.

Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu,
mihin voisin verrata osaani?

Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa hopeista lämpöä.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Anne Hämäläinen

Syyssonetti

Kristallinkuulaissa silmissäsi on kysymys:
"Olet niin outo, rakkaani!
Miten sinua miellyttäisin?"

Ah, ole kaunis ja vaiti!

Minun sydäntäni
viiltää kaikki
paitsi alkueläimen puhtaus.
Eikä se halua
paljastaa sinulle
saatanallista salaisuuttaan.
Se ei halua laulaa sinulle kehtolauluaan,
joka pitkään uneen tuudittaa,
ei kertoa mustaa satuaan,
tulikirjaimin kirjoitettua.

Vihaan väkeviä tunteita. Älyä en voi sietää!
Olkoon rakkautemme 
vaimea ja lempeä.

Koppinsa pimeässä himo
kyyhöttää, jännittää
kuolettavan jousensa.
Minä tiedän, mikä pitää käynnissä
vanhan sotakoneen:
rikos, hulluus, pelko!

Voi sinua, hento, väritön kukka!
Syysaurinko
sinäkin olet,
niin kalvas, oi kylmä Margarita!

- Charles Baudelaire -
Pahan kukat (Sammakko 2012, suomeksi tulkinnut Antti Nylén) 

ETTÄ SATAISI PIAN LUMEN JA YÖT...

Että sataisi pian lumen ja yöt kirkastuisivat ja veri
asettuisi kiertämään verkkaisemmin ja ehtyisi tämä
kaipaus. Amen. Ja että sitä kestäisi kauan.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)

KOLMAS JA VIIMEINEN

En halua pelkooni kohmettua,
     paras kutsua Bachin Chaconnea
          ja muuatta miestä sen mukana.

Ei hänestä tule puolisoa,
     mutta kahdeskymmenes vuosisata
          hämmentyy meistä kahdesta.

Satuin luulemaan häntä siksi,
     jolle salaisuus on lahjoitettu
          ja katkera kohtalo säädetty.

Yö on sumuinen, hän on myöhässä
     matkalla luokseni Fontankan taloon
          juomaan uuden vuoden viiniä.

Ja siitä loppiasillasta
     hän muistaa kynttilänvalon
          ja vaahteran ikkkunan takana,
               runoelmani kuolemanlennon...

Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
     ei rukousta, ei sormustaan --
          hän tuo minulle tuhon tullessaan.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Unelma