kuin joku olisi sanonut "älä unohda minua
koskaan, älä odota kirjeitä"
ja kurkien vapautuneet huudot,
lähtemisen sanomaton riemu, apeus.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Anne
torstai 2. lokakuuta 2014
Kuulaassa ilmassa sellainen tuoksu kuin joku olisi sanonut...
kuin joku olisi sanonut "älä unohda minua
koskaan, älä odota kirjeitä"
ja kurkien vapautuneet huudot,
lähtemisen sanomaton riemu, apeus.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Anne
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mun fiilikset just eikä melkein...
VastaaPoistaKatarooma, siis sekä hyvää että haikeaa...'lähtemisen sanomaton riemu...'
Poista♥
Sattumako pani mitut katsomaan terassita taivaalle. Voi siellä ne valmistautuvat lähtöön etelään. Haikeus nousi mielessäni, tuolle jättisuurelle auralle toivotin hyvää matkaa. Sanoin myös tulkaa keväällä takaisin me odotamme. Kurkien lähtö on minusta syksyn suuri haikeus,hyvästi kesä.
VastaaPoistaSirkkis, aina tulee sama outo tunne, että mikä rankka matka, mitä niille tapahtuu tuulivoimaloiden kohdalla, mitä muuten ja palaavatko takaisin. Iiris-rukka herää varmaan aika monessa meistä näin syksyllä kurkien ja joutsenten muuttoa katsellessa.
PoistaKurjet ovat eläneet maapallolla miljoonia vuosia. Niissä on jotain myyttistä. Niitä kaipaa ja haluaa nähdä. Hyvästi kesä ja tuokaa uusi tullessanne!
♥
Piti tulla käymään Lumikarpalossa, kun kävin tänään myös karpalossa.:) (Saalis ei ollut suuren suuri, mutta se ei tunnelmaa haitannut.)
VastaaPoista"lähtemisen sanomaton riemu, apeus" Voi tuota upeutta ja totuutta!
Sanna, sinä reipas! Ulkona luonnossa kuitenkin sait olla...
PoistaSe on niin hienosti sanottu.
♥