ja yö tulee kaikkialla vastaan
kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat:
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessä laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Näin nähdään
liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
maailmasta poistuttuaan voi jättää.
- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Hanne
Ihana oli tunnelma kuin unennäky. Pelkoa ei ollut oli kuin joku olisi pitänyt kädesta niin keveästi kuin pieni tuulen väre ihollani. Ihaillen katselin ja huomasin joku kertoi ja minä näin ,koin ja uskoin, Ihana uni , älä mene vielä pois.
VastaaPoistaSirkkis, koin tämän samoin. Lohturuno. Voimaruno. Nyt pitää ehkä antaa tälle vieläkin laajempi levikki pyhäinpäivän ajalle.
Poista♥
Minusta moniselkoinen ja aika vaikea runo, löytää paljon entistä ja tulevaa kohtaloaan. Ilon vastaanottajia on kyllä paljon, mutta mihin jättää surunsa ja vaikeutensa?
VastaaPoistaAika vähän olen Raakel Liehua lukenut; kiitos tästä runosta, Leena-IhaNainen♥♥
Aili, minä elän runonkin tunteella eli en analysoi sitä. Olenhan sanonut, että en oikein pidä siitä, että runoa 'arvostellaan', runo on tunnetila ja vain siksi, että niin rakastan runoja, tuon niitä blogiini, osaamatta mitään ylevää niistä sanoa. Sinä olet itse runoilija, joten varmaan käsittelet runoa syvemmin. Mutta minä olen kova likka lukemaan runoja eli ei päivääkään ilman yhtä tai kahta runoa. Tämän runon haluaisin kuulla on aika paksu opus, mutta aina löydän sieltä jonkun uuden helmen...Toisena hetkenä koskettaa toinen, toisena toinen. Jotenkin tämä alkoi nyt isosti soida minussa näin pyhäinpäivän alla.
PoistaNiin minäkin ennen, mutta Hanne blogista Virtausta elämään on Liehun suuri ihailija ja hän toi elämääni Raakelin runot.
Ole hyvä ja kiitos, Aili-IhaNainen♥♥
Minusta tämä runo on aivan sinua. sydän!
VastaaPoistaSanna, niin munustakin, vähän ehkä sinuakin.
Poistasydän!