miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia
elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat
sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan, lehmien pitkät
ripset, jos olisin vanhempi, jos olisitte nuorempi, tai siinä
tärkätyssä kivitalossa, jossa katsellaan aristokraattisia unia,
syödään kampasimpukoita marmorinviileinä kesäpäivinä,
nähdään unia keskellä päivää, miten mikäkin elämä menee,
oletko vihollinen vai ystävä, kun käyt pöytään ja nostat lasin
huulillesi
- Pirkko Soininen -
Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013)
kuva Hanne
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mielenkiitoinen runo , kuva sopii ajatukseen..saa nähdä millaisia marmorinviileitä päiviä ensi kesänä näemme
VastaaPoistaKaisumarjatta, kiitos. Minulle kyllä sopisivat marmorinviileät kesäpäivät kampasimpukoilla;) Tässä runossa on jotain upean ahmatovalaista...
Poista♥